perjantai 21. marraskuuta 2014

Vaatteita Guedeloniin / Clothes to Guedelon


Aloita vaikka katsomalla tätä
You can start by looking at this:

First episode of Secrets of the Castle
https://www.youtube.com/watch?v=L5IMeODLND8

Viime helmikuussa juttelin The Sempsterin eli Christine Carnien kanssa. Hän kertoi saaneensa ison pukutilauksen, mutta deadline oli todella lähellä, vain kolme viikon päässä. Hän totesi, että vain jos saisi apua... ja saihan hän.
Pyysin töistä vapaata kesken talvilomaruuhkan, perustelin kahta extravapaapäivää hyvin ja pakkasin laukun. Laukkuun laitoin vaihtovaatteet ja ompeluneulani.
Tehtävänä oli puvustaa BBC:n historiadokumenteista tuttu kolmikko Ruth, Peter ja Tom seuraavaa kuvauskautta varten. Tiesin, että periodi olisi vuosi 1250, mutta en vielä kuvauspaikkaa. Chrissie kertoi, että Guedelon, Ranska.
Mieletöntä! Kyseessä on valtava urakka, maailman suurin arkeologinen koe, rakentaa keskiaikainen linna alusta asti, aikakauden työvälineillä ja menetelmillä. Jopa rauta josta tehdään työkalut tehdään itse.
Ja minä saisin tehdä sinne vaatteita!
Chrissie tiesi että olen nopea ompelemaan ja meidän kahden yhteistyö toimii hyvin. Chrissie on itse ollut seitsemän vuoden ajan Sarah Thursfieldin oppilaana ja tietää lähes kaiken keskiajan ja Tudor-ajan vaatteista. Oikeasti, hänen tietomääränsä ja uskollisuus periodille on käsittämättömällä tasolla.
Tarviiko sanoa, että olin otettu tästä pestistä?

Last February I talked with Christine Carnie from The Sempster. She told that she had been offered this big order, but the dealine was really close, only three weeks away. She said that if she only could have some help.. and she did.
I asked my boss if I can get few days off from my work, in the middle of the busiest winter holiday season in Finland.  I revealed her why it was so important and she said ok then. So I packed my bag and flew to England.
Our task was to make clothes to BBC history document presented by Ruth, Tom and Peter. I knew that the period would be mid 13th century, but not the location. It was Guedelon!
This is worlds biggest archaelogical experiment, to build a medieval castle, using period materials and tools. They even make the iron to make the tools. And I was making clothes there!
Chrissie knew that I am fast seamstress and also we work well together. Chrissie has been studying medieval tailoring for seven years under Sarah Thursfield and she practically knows all about medieval and Tudor clothing. Really, her knowledge and loyalty to period are incredible. So do I need to tell that I was very much taken to get this opportunity?

* * *

Saavuin Englantiin myöhään torstai-iltana ja asetuin taloksi. Aamulla tulivat kankaat, kotiovelle toimitettuna. Ihanaa, pehmeää mutta vahvaa villaa, kasvivärjättyjä.
I arrived to England late Thursday evening. In the morning the fabrics arrived. Wonderful, divine, soft but still strong natural dyed wool.


Chrissie oli tehnyt etukäteen tutkimusta ja hänellä oli suunnitelma vaatteista. Aloitimme suuritöisimmästä eli Ruthin puvuista. Käytimme mallina 1200-luvun tekstiililöytöä, Klaran mekkoa, (kts. Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290).
Leikkasimme kappaleet ja neulasimme mekon kasaan.

Chrissie had made a lot of research beforehand and she had a plan. We started with Ruth´s dress. We researched a 13th centiru find, Hl Klaras dress (see Katrin Kania; Kleidung im Mittelalter - Materialen, Konstruktion- Nähtechnik. Ein Handbuck s. 289-290). We cut the fabric and pinned the dress.




Teimme myös saumamalleja, joista Ruth saisi valita mieleisensä sauman. Minä toivoin tuttua takapistoa, koska se on nopein pistoni.
Mutta... niihän siinä kävi että saumaksi tuli limittäinen sauma (kuvassa alimpana): reunoja ei käännetä, vaan reunat laitetaan päällekkäin ja ommellaan molemmilta puolilta yliluottelupistoin. Siis vaatteen oikealla puolella on näkyviä pistoja. Ja ne näkyisivät lähikuvissa... Mutta jos Ruth niin haluaa ja kaiken lisäksi se on aikakaudella käytössä ollut sauma, niin sillä sitten mennään.
Käytin ompeluun pellavalankaa, koska mekon väristä villalankaa ei ollut tarpeeksi tähän saumamäärään ja pellavalanka tuntui myös vahvemmalta. Ruth ei tunnetusti säästele vaatteitaan kuvausten aikana, joten sauman pitää kestää.

We also made seam samples for Ruth to pick her favourite. I hoped for good old backstich, it´s my fastest stich. But... she choose the overlapping seam. The edges are not folded, but sewn on top of eachother and sewn by hemming stich from both sides.
 That means that seams are very visible on reverse and right side! And they would show on close ups-- But if Ruth wants overlapping seam, that she will get. And stich is period so thats what I did.
I used linen thread, because there was not enough dress coloured natural dyed wool yarn available and also linen felt stronger. It is well know fact that Ruth does not spare her clother during filming so the seams better be strong.

Ensimmäisen työpäivän iltana ajoimme Ruthin kotiin sovittamaan pukua ja Pyhän Birgitan myssyä ja sukkia ja muuta.
First working day´s evening we drove to Ruths house to fit the dress and her head gear and sock and everyhing.


"Raise that arm"... "Hold that one"..


Ruthin päähineeseen kuuluu leukaliina, sekin mittojen mukaan tehty.
Also her fillet is fitted.

 Ja tietysti uudet sukat:
And new pair of socks:



Tässä oli viikonlopun ehkä jännittävin hetki: saumantarkastus! Chrissie on tarkkaa, mutta ei ole mitään aviomies Glennaniin (oik.) verrattuna. Ja Nigel vielä vieressä kannustaa. Kelpaako minun saumani? "... jaa jaa... ja tämänkö sinä aiot esitellä Ruthille... Kyllä, tämä sauma on erinomainen!"
Selvisin!
 
This was the most exiting moment of the weekend: the seam inspection! Chrissie is presise, but nothign compared to her husband Glennan (on the right)... And Nigel also joineed to inspection. Will me seams do? "... is say... is this what you are going to present to Ruth... yes, this seam is excellent!"
I made it, phew!
* * *

Keltaisen mekon pääntien halkio on huoliteltu lautanauhalla, jonka kudoin suoraan reunaan. Muistakaa katsoa miten nätisti se aukeaa.. Heti ensimmäisessä jaksossa se näkyy.

Yellow dresses necklines slit is finished with tablet woven band, which I wove to the edge. Remember to see how nicely it opens. You can see it in the first episode.


Hihan muoto on kiva; saman mallinen kuin tuttu kiilahiha, mutta tämä on leikattu suoraan muotoonsa. Myös hiha on ommeltu paikalleen sillä pelottavan näkyvällä saumalla.
The shape of the sleeve is nice: same as ones with the gore, but this is cut to shape. Also sewn to bodice with overlapping seam.


..ja tältä se näyttää nuken päällä.
... and this is how it looks on doll.

Ompelin Ruthin pukua 14 tuntia päivässä, pari päivää siihen meni. Puvussa on sitä limittäistä "pelottavaa saumaa" 24 metriä...
I sew the dress about 14 hours a day and work took couple of days. This dress has 24 meters of "scary" overlapping seam.

Ja sitten vielä päähineen kanssa: kokonaisuuteen kuuluu Birgitan myssy, leukaliina, barbette, ja näiden lisäksi myös huntu. Ne ompeli Chrissie.
Here the dress is with headgear St. Brigids cap, fillet and barbette, Chrissie made them.


Ja sitten jatkoimme työtä:
And it was time to continue working.


Suunnittelimme ja leikkasimme myös Peterin sinisen ja Tomin vihreän mekon.
We designed and cut also Peter´s blue and Tom´s green dresses.


Kiilaa, kiilaa, lisää kiilaa ... Ja sitten pitikin lähteä Mollyn teehuoneen kautta kotiin. Matkalaukussa oli leikattuna Tomin vihreä mekko. Ompelin sen kotona. Mekossa on edessä kiila, mutta kiila onkin 1200-luvun tapaan edestä halki.

Gores, gores and more gores... The I had to go home, via Molly´s tearoom. In my suitcaise I had Tom´s green dress cut in pieces, I sew it t home. It has a middegore, but in 13th century way its open from the front.


Tuttu kainalokiila:
Her is the armgore:


Pääntie on huoliteltu parilla tiheällä pistorivillä ja kankaan reunassa on yliluottelupistot sekä reunaa suojaava villalanka (tottakai kasvivärjättyä).
The neckline is finished with two rowns of stabstiches and the raw edge of the fabric is hemmed with wool, attaching the wool yarn to cover the edge too. And yes of course the yarn is naturally dyed.


Hihansuissa on pienet halkiot, jotta ne saa käärittyä ylös työnteon ajaksi. Ja sama huolittelu kuin pääntiellä.
There are small slits on wrists, so that Tom can roll the sleeves up while wotking on set.


Ja sokerina pohjalla: Rikun pieni huppu oli mallina poikien pienille hupuille, jotka Chrissie teki.
Kun katsotte jaksoja, niissä näkyy muutakin kivaa, jotka Chrissie ompeli. Aivan ihana vaatekappale on keltaisen mekon kaavalla tehty oranssi päällysvaate, garde corps, jonka hihat on ommeltu vain puoliksi kiinni ja käyttäjä voi sujauttaa käsivarret esiin kädentien aukoista.
Olen äärettömän iloinen siitä että pääsin mukaan projektiin - ja siitä luottamuksesta, jota mestariräätäli osoitti minua kohtaan.
Kun tein omaa mestarityötäni, minun ei tarvinut miettiä kahta hetkeä, kenet pyytäsin mentorikseni.

And look at this: Riku´s tiny hoods pattern was used to make hood for Tom and Peter too. When you loot at the serie, look carefully how wonderful things Chrissie made. For example madder dyed top layer, garde corps, which sleeves are sewn only partially to the dress. The arms can be slipped out from armholes.
I am extremely happy that I was taken to this project - and for the trust the master herself showed towards me.
When I was making my masterpiece, I did not need to think twice whom I would ask to be my mentor.

Riku and his tiny hood are a familiar sight from many living history events. My dear carpenter.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Lautanauha: loimen luominen / Tablet weaving: continuous warp



Taannoin kätevä messuilla teimme pienen filmin: näin teet lautanauhaloimen jatkuvalla vedolla. Ensimmäisessä painoksessa on tekstitys suomeksi, mutta käännös englanniksi tulee myös.
Kuvaus: Maija Huttunen, joka normaalisti sukeltaa, mutta viime aikoina on myös kutonut ansiokkaasti lautanauhaa. Editointi: sama Maija.

Some time ago at local craft fair we made a small film about making a tablet weaving warp as continuous warp. This first edition has text in Finnish but translation in english will follow.
Film by Maija Huttunen, who normally dives but has recently found tablet weaving too. Edit: Same Maija.

video

lauantai 15. marraskuuta 2014

Mestari ja työ / My Masterpiece



Se on nyt valmis. Kolmeosainen tutkinto, mukaanlukien mestarityö. Tutkintotilaisuus oli perjantaina 14. marraskuuta. Kaikki osat hyväksyttiin ja täten minusta tuli käsityömestari, alana keskiajan vaatetus.
Mestarintyöni on pukuennallistus. Se perustuu 1400-luvun tekstiilifragmenttiin, joka löytyi vuonna 1998 Suomen Turusta, Åbo Akademin päärakennuksen arkeologisten kaivausten yhteyhdessä. Fragmentti, johon työni perustuu, on osa tekstiilitutkija, arkeologi Heini Kirjavaisen väitöskirjatutkimusta, joka käsittelee Turun keskiaikaisia tekstiilejä.
Haluankin kiittää Heiniä siitä, että hän teki tämän työn tekemisen mahdolliseksi. Kiitän häntä avusta ja luottamuksesta.
Kiitokset myös Hannele Köngäkselle, joka uskoi osaamiseeni ja ehdotti sen muuttamista mestarin tutkinnoksi. Ajattelen kiitollisuudella myös kaikkia niitä ihmsiä, jotka auttoivat tämän projektin toteuttamisessa.
Ajattelen lämmöllä Maria Neijmania, joka otti tutkinnossani vastaan mestarintyön osuuden ja niitä sanoja, joilla hän kuvasi osaamistani.

Puvun koko tarina on luettavissa sille omistetussa blogissa Dress from medieval Turku (turkudress.blogspot.com). Ota kuppi kahvia, mukava asento tuolissa ja lue, mitä tein reilun vuoden aikana.
Nämä hienot kuvat on ottanut Karoliina Suominen Turun linnassa.


It is now ready. Three parts of exam, including masterpiece. My exam was friday 14th November. All three parts accepted and I became a master handcrafter in medieval clothing.
My masterpiece is dress from 15th century Turku. It is based on textile fragment, found on archeological excavations at Åbo Akademi Main building site, executed in 1998. Is is part of textile archeologist Heini Kirjavainen´s PhD work about medieval textile finds in Turku Finland.

I want to thank Heini for making this possible for me. For her trust and help.
I also thank Hannele Köngäs who believed in my skills so much that she suggested me to turn my knowledge in master exam. I feel gratitude of all those people who helped me.
And my warm feelings are at Maria Neijman, who was my examinator recording to masterpiece and who said some extremely beautiful words about my work.

You can read the whole year-long story in blog dedicated to this work, Dress from medieval Turku (turkudress.blogspot.fi).
Take a large cup of coffee, lean back in your chair and read what I made during last past year.
These beautiful photos were taken by Karoliina Suominen at Turku Castle.




maanantai 27. lokakuuta 2014

Miniloma / Small break: Middelaldercentret



Koulutyöstä ja elämän ikävistä puolista oli pakko ottaa pieni loma. Sain kutsun mennä asumaan hetkeksi vuoteen 1404. Paikka on Tanskassa Middelaldercentretin keskiaikainen kaupunki Sundköping.
Asuinkumppanini räätäleiden talossa olivat saksalaiset Renate ja Elke. Meillä oli mahtavaa ja ensi vuodeksi on jo kivoja suunnitelmia.
Kirjoitin lehden verkkosivulle matkakertomuksen, sen voit lukea TÄÄLTÄ. Jutussa on mukana myös video.
Jos olet Facebookissa, pääset katsomaan myös laajan kuva-albumin, olen laittanut sen julkiseksi.
Ps. Käy samalla tykkäämässä pikku toiminimeni FB-sivusta!

* * *

I had to take a small break from school and those sad things that are part of life. I was invite to medieval town Sundköping in Denmark. It´s Middelaldercentret´s medieval town.
I lived in tailors house with german Renate and Elke.
We had great time and also lot´s of plans for next year.
I wrote a story to our newspaper´s webpage, so its only in finnish but some people say that google translates is somehow undestandable...
At least you can look at pictures and hey, video too!
If you are in Facebook, see my photo album, I made it public. And while you are on FB, like my tailor shop´s page too!

Ompelin räätälintalossa talvitakkia Rikulle: villaa villalla.
At tailors house I sew a warm coat for Riku. Wool with wool lining.

 
Viikon luontoääni: reipas hanhien kiljunta herätti meitä aamuisin
Sound of the week: goose!

 
Tämä on Linda. Valtavan kiva ihminen ja hei, tuo puku on tehty hänen kehräämästään, käsinkudotusta ja kasvivärjätystä kankaasta. Keittiömekko.
This is Linda. Wonderful person! By the way, she has hand spun yarns to her handwoven natural dyes dress. Kitchen dress.
 
 Linda opetti minulle kehruunsa salat. Osaan! Linda revealed me her spinning secrets. I can!

 
Kaikenlaista hommaa siellä saakin tehdä: ampua mustaruutiaseella! Tahdon oman!
All kinds of thigs we did: shooting with handgonne! I want one!
 

Ja sitten ammustekelimme vähän isommillakin peleillä. Tämä on trebuchet eli suomeksi vastapainokatapultti.
Another task of the day; launch the trebuchets!

 We´ll be back!

My special thanks to Renate, who considered me when booking the tailors house!

maanantai 1. syyskuuta 2014

..seuraavat kaksi kuukautta / following two months...


Olen tehnyt näitä sukkia. Jokaiseen pariin menee 10-20 tuntia aikaa / I have been making these socks. A pair takes from 10-20 hours.

Elokuu meni. Tuskin edes hengitin, koska tein niin älyttömästi töitä: puursin sukkia joita voin esitellä portfoliossa ja kudoin kangasta. Kaikki nämä liittyvät kouluun, siis käsityömestarin tutkintoon. Aion puristaa kaiken kasaan tulevien kahden kuukauden aikana. Katsotaan sitten, miten käy!

There went August. I had hardly time to breath, I have been doing school work like mad - you see im doing my specialist qualification on medieval clothing. Nalbinded socks to portfolio and weaving fabric. No time to rest: I´m going to do all in two months! Time will show how I did!


Olen kutonut tätä kangasta. I have been weaving this fabric.


Ja sitten se, mitä en vielä osaa: olen kehrännyt / I have also decided to learn how to spin. Finally.

Kun koulu on ohi, aion osallistua aivan kertakaikkisen loistavaan haasteeseen: etsi kuva jostain keskiaikaisesta käsikirjoituksesta ja tee se. Autenttisia asuja! Mahtavaa!
After the school works are done, I´m taking part to this challenge: find a picture from medieval manuscript and make it! Authentic dresses! How great is that!

Tämä olisi helppo aloitus: huntu on, punainen alusmekko on, Rikulla siniset hoset valmiina, samoin vyö, tikari ja krapinvärinen takki. Pitäisi tehdä vain hihaton mekko ja Rikulle sininen huppu.
Ai että onkin muutes ihana tuo yläosasta istuvahko mekko, jossa pienet hiha-aukot. Nam!

This would be an easy start, cause I have the veil, the red dress, Riku has blue hose, dagger and red coat. I would need that lovely blue sleeveless dress (love it!) and Riku would need a blue hood. Yummy!


Tätä myös himoitsin Rikun haastevaatteeksi: tuo keltainen kangas on jo kaapissa...
I would also like to make Riku this: I have the yellow fabric already...



keskiviikko 6. elokuuta 2014

Kymmenen ensimmäistä vuotta / my first ten years

 Tästä se alkoi. Visby elokuu 2004. This is how it started. Wisby 2004. K:Katja Luoma
Istuin viime viikonloppuna Kouvolassa katoksessamme ompelemassa Rikulle aluspaitaa valkoisesta pellavasta. Lavalle nousi bändi, jonka soitto palautti minut kymmenen vuoden taakse. Rumpu ja säkkipilli. Niistä alkoi minun keskiaikaharrastukseni.
Tällä kertaa lavalla Kouvolassa oli italialainen Barbarian Pipe Band, mutta elokuussa 2004 Visbyssä soitti Cultus Ferox. No, musiikki oli ihan jees, mutta ne pojat ja etenkin silloinen rumpali --- ihminen voi saada alkukipinän mitä oudoimmista asioista.
Toki noihin Visbyssä vietettyihin päiviin liittyy monta muutakin muistoa: vaatteita, telttoja, kulkusia, ääniä, hienoja tavaroita, käsityöläisiä. Patrask ja tietysti Kapitelhusgården!!

Last weekend I sat in Kouvola, sewing a linen shirt for Riku. A band started playing. Drums and sackpipes. Two instruments which gave me my first spark to medieval times.
This band was italian Barbarian Pipe Band, but in Visby august 2004 played german band called Cultus Ferox. Well, music was catching, but those boys and the drummer that time... good looking half naked man --- that gave a spark to my fuse!
Of course there was something else too. Clothes, tents, sounds, fine things and skillfull crafters. Patrask and Kapitelhusgården!
* * *
Tällä viikolla tulee siis kymmenen vuotta siitä, kun menin lehden valokuvaaja Katja Luoman kanssa juttumatkalle Visbyn keskiaikaviikolle Gotlantiin. Olin käynyt saarella muutamaa kuukautta aikaisemmin juttumatkalla, kuullut keskiaikaviikosta ja pääsin elokuussa uudelleen katsomaan sitä paikan päällä. Otin vauhtia Hollolan keskiaikatapahtumasta: ajoimme sinne ystäväni Piian kanssa Harley-Davidsoneillamme. Katselimme Sotka-laivaa ja muistan hiljaisen nuoren miehen, joka esitteli laivaa. Myöhemmin opin tuntemaan hänet Jani Hyvärinä. Katselin viikinkitelttoja ja tokaisin Piialle vitsinä, että eiköhän ruveta harrastamaan tätä seuraavaksi.

Visbyssä on tapana, että työtä tekevät median edustajat pukeutuvat teeman mukaisesti. Meillä ei ollut omia pukuja, mutta vuokrasimme pellavaiset mekot ja myssyt. Tarkoituksenamme oli mennä kuvaamaan kulkuetta, mutta keksimme että hei, mekot päällä voimme mennä kulkueeseen mukaan!
Kulkueessa tapasin ihmisiä, jotka vaikuttaisivat elämäni kulkuun: siellä oli naisia, jotka kehräsivät kävellessään! Naisia, jotka tekivät yhdellä neulalla ihmeellistä kinnasta! Ritari! Ylimyksiä! Kaiken lisäksi suomalaisia; Kehrääjien Kilta ja Hollolan keskiaikaseura. Jaakko, joka halusi oikeaksi ritariksi turnajaisineen.
Istuimme kolme päivää lainamekoissamme puistossa ja kuuntelimme ja katselimme. Tunsin, että tätä minä haluan kokea enemmän.

So it was ten years ago, when I went to Wisby medieval week with photographer Katja Luoma. I had visited Gotland few months ago and heard about medieval week. I decided to return. I visited Hollola medieval market before trip to Wisby, just to get a little taste to it. I went there with my friend Piia, we drove Harley-Davidsons at the time. I saw a viking era boat Sotka and I still remember that young man, who presented the boat to us. Later I learned to know him as Jani Hyväri. I was amazed by their viking tents and said to Piia as a joke that "maybe we should start doing this next".

At Wisby it is a custom that working media dresses medievalish. We did not have any dresses, so we borrowed simple linen dresses.
We were supposed to go and see the big parade, but then realized that since we were dressed, we could take part... so there we went!
I met women who were spinning while walking, and making an odd mitten with just one needle. I met a young man in armour, who had a dream of being a real riding knight. They were all from Finland! Spinners Guild and members of Medium Aevum Hollolense. And Jaakko, who wanted to be a knight.
So there we sat three days, in the park. Seeing, hearing and feeling, that this was what I want to experience more.
* * *
Minttu ja Mervi.
Visbystä päästyäni liityin - heti seuraavalla viikolla - Hollolan keskiaikaseuraan, ja jo viikon kuluttua siitä raahasin ystäväni Anun Hämeenlinnan markkinoille. Lainakoltussa.
Siitä tie vei Kartsan ja Jaakon pitkäjousipajaan, jossa tutustuin mukavaan Minttuun. Minttu osasi tehdä muinaispuvun! Pyysin Minttua tekemään minulle mekon.
Ei tehnyt. Käski tehdä ihan itse. Ostin Ikeasta luonnonväristä pellavaa ja ompelin koneella. Siitä se sitten lähti.
Tänään ompelen itselleni ja monille muille, kokonaan käsin. Pyrin autenttisuuteen. Kasvatan värikasveja, värjään lankoja ja kankaita. Kudon. Ompelen. Kiittäkää siitä Minttua.

After retuning from Wisby I joined Medium Aevum Hollolense. Next week I was already at Hämeenlinna medieval market. Next I learned to know Minttu, I met her at longbow making course, held by Kartsa and Jaakko. I asked Minttu, who know how to make an finnish iron age dress, to make me a dress. She sain no, and told me to do it by myself.
So I bought undyed linen from Ikea and made me a dress. Thats how all this handcrafting started.
Today I sew for others, all hand stiching. I try to make as authentic as I can. I grow my dye plants, I dye and weave, teach and write. Thanks to Minttu.

* * *

Kasvivärjäystä opin Susannan kanssa.
Susanna taught me to dye.
Jokainen vaihe ja jokainen tapaamani ihminen kymmenen vuotta kestäneellä ajanjaksolla on kasvattanut minua. Ihan jokainen.
Hollolasta minut vokoteltiin mukaan Viikinkiajan laiva ry:n toimintaan. Kokkasimme pitoja muille ja yksillä sellaisilla tapasin Rikun, marraskuussa 2006.
Riku vei minut tammikuussa 2007 Suomen Keskiaikaseuran tapahtumaan, jossa jaoin huoneeni erään Elinan kanssa. Olin jo aikaisemmin puhunut käsinompeluun siirtymisestä, mutta Elina muutti taas koko maailmani. Hänellä oli yllään punainen, kokonaan käsin ommeltu puku.

Pikkuhiljaa meistä tuli Elinan kanssa hyvät ystävät. Puhuimme paljon, minä lähinnä esitin kysymyksiä ja Elina vastasi. Halusin oppia koko ajan lisää.
Kysyessäni törmäsin myös siihen, että minua ei haluttu neuvoa. Päätin, että kaiken sen minkä opin, opetan myös muille. Tämä on SCA:ssa parasta: valtava määrä tietoa ja valtava määrä ihmisiä, jotka haluavat jakaa sen. Pidän siitä.
Maikin tapaaminen on ehdottomasti elämäni huippuhetkiä. Maikista tuli minulle toinen mestari, kärsivällinen opettaja ja ystävä. Hän on kannustanut, opettanut ja antanut oppia omista virheistä. Kiitollisuutta hänen olemassaolostaan en pysty kuvaamaan sanoin. Annan töiden puhua puolestaan.

Innostava, kannustava, utelias. Maikki.
Every phase and every person during these years has grown me into what I am today. From Hollola I was asked to join Viking era boat Sotka´s crew. To raise money we arranged fiests and at one event I met Riku, november 2006. Next Janyary he took me to my first SCA event, where we shared a room with lovely lady called Elina. I had been talking about handsewing before, but meeting Elina changed my life. She had red, hand stiched dress.
We became good friends. I asked a lot of questions, she answered. I wanted to learn more!
I also noticed, that sometimes when I asked, people did not want to answer. That time I decided that all the things I learn, I will teach to others.
And this is best thing in SCA: there is a huge amount of knowledge and skills, and also a culture of sharing. I like it.
Meeting Maikki has been one of highlights in my whole life. She became my teacher, my secon master and a friend. She has been patient support and teacher and also let me learn from my mistakes. I can not express my gratitude with words. I let my work do it.

* * *
Kasvoin. Opin. Halusin tehdä tarkemmin, autenttisemmin. Luin eilen blogikirjoitustani vuodelta 2008: kirjoitin siitä, miten olimme Rikun kanssa kanssa olimme katselleet ulkomaisten harrastajaryhmien kuvia ja toivoimme, että voisimme joskus olla mukana. Toive on toteutunut!
Kasvamiseen liittyy myös jälleen kerran Elina.
Kerran minulta kysyttiin, onko minulla tavoitteita edetä SCA:ssa. Koska olen kova tekemään, minulta kysyttiin kiinnostaisiko Pelikaanin ura.
Olemme kokeneet ihanuutta ja kurjia oltavia.
We have experiensed awesomeness
 and miserable conditions.

Ehei. Minun hartain toiveeni siinä seurassa oli, että Elina otettaisiin Laakeriseppeleen ritarikuntaan ja minusta tulisi hänen oppilaansa. Joulukuussa 2010 tämä tuli todeksi.
Kolme ja puoli vuotta myöhemmin minut otettiin samaan ritarikuntaan.

I grew. I learned. I wanted to do thing more period way. I read my blog post from year 2008: we had been browsing throught living history groups and hoped, that one day we could be there too.
Elina has a lot to do with my growing. Once in SCA I was asked, am I interrested to become a peer, a member of Order of the Pelican maybe, since I was a hard worker.
No, I answered. My biggest dream there was that they made Elina a Laurer, member of Order of the Laurel and she could make me to her apprentice. This happened at the end of year 2010. Three and half year later I was taken to a same order.
* * *
Olin jo aivan alusta asti kiertänyt markkinoilla, milloin Sotka-laivan mukana, milloin Hollolan seuran kanssa. Väsyin pelkkään hengaamiseen ja kerran Turussa keksin, että markkinoilla kun ollaan, niin minäpän rupeankin myymään jotain. Kyselin kavereilta, onko kellään mitään kaupattavaa. Nappasin pöydän jostain, heitin siihen viitan ja näin minusta tuli kauppias.
Keskiaikaseurassa olin toteuttanut myös lupaustani opettamisesta. Opetin neulakinnastekniikan jokaiselle, joka halusi oppia. Seuraavaksi olinkin jo Turussa Väinölän väen kojulla myymässä ja opettamassa.

Saari AD1389
Katselin Turun työnäytösaluetta ja kesällä 2010 sain ajatuksen. Esitin sen Elinalle, sitten Turun 
markkinoiden järjestäjille. Ja seuraavana keväänä julkistimme talven suuren suunnittelun tulokset: täältä tulee Iloinen Joutsen!

Ennen Joutsenen ensilentoa järjestimme Janin kanssa pienen kokeilun: ketkä lähtisivät mukaan 1300-luvun viikonloppuun ilman mitään modernia? Tapahtuman nimi oli Saari AD 1389 ja se oli kiva! Lisää!!

From the very beginning I have been hanging around at markets. I got bored, cause these was nothing to do. One day I asked if there was a table awailable and if someone had something they wanted to sell. I became a merchant.
I had also redeemed the promise of teaching. I taught nalbinding to anyone who asked. So I ended up to Turku Medieval market craft area, selling and teaching with group Väinölän väki. I looked around it and found out what was missing. I told about the idea to Elina, and she liked it. I also told to organizers and they liked it. Next spring we published the Merry Swan tailor shop.
Before that we arranged with Jani a small re-enactment called Saari AD1389.  It was great! One weekend without modern things. Oh yeah! More!!
* * *
Ronnie Vetter oli käynyt juttelemassa kanssani jo Väinölän väen kojulla. Hei, olemme Saksasta, teidän juttunne näyttää kivalta, haluatteko tulla joskus Saksaan. Kesällä 2011 Ronnie tuli taas. Tällä kertaa Iloisen Joutsenen kojulle. Jätti käyntikortin ja toivotti tervetulleeksi Saksaan. 
Elokuussa me istuimme kolmestaan keittiössämme, minä, Riku ja Elina. Surimme sitä, ettemme ole menossa Battle of Wisbyseen. Elina muisti Ronnien käyntikortin. Hei, kirjoitetaan sinne!
Samana iltana olimme sopineet menosta MiM:ien kanssa Ronneburgiin. Lentoliput ostettuna. Ja Ronnie kirjoitti tapahtuman FB-sivulle, että "Merry Swan Society is also coming!". Näin meistä kolmesta tuli 1300-luvun elävöitysryhmä nimeltä Iloinen Joutsen eli Merry Swan.
Menimme Ronneburgiin. Ronnie vei meidät 
linnalle, jossa kaikki MIMit olivat ensimmäisenä iltana mustissa farkuissaan ja mustissa T-paidoissaan. Me vaihdoimme päälle mekot. Istuimme linnan pihalla kolmistaan, ihastuksesta mykkinä. Meillä oli pala juustoa, leipä ja pullo viiniä. Nautimme vaatimattoman illallisemme. Satoi, mutta me istuimme pihalla.
Ronnie on kertonut katselleensa meitä linnan ikkunasta. Se oli kuulemma yksi hänen elävöitysuransa hienoimpia hetkiä.
Sitten tuli Kyra, topakkana komensi meidät sisään linnan keittiöön. Otti leivän, juuston ja viinin ja vei ne puolestamme sisään.
Istahdin keittiön hämärään ja kysyin vieressäni olevalta naiselta, kuka hän on ja mistä hän on tullut.
- Minun nimeni on Christine Carnie ja olen Englannista.

Ronnie Vetter had visited already Väinölän väki -stand at Turku and told that we looked good and they are from Germany and do we ever travel. Next year, 2011, he came again. Left his card and invited Merry Swan to Ronneburg.
Chrissien tapaaminen on vienyt pitkälle! Tässä ihastelen kangasta,
 josta tein 1200-luvun mekon BBC:n historiasarjaan.
Meeting Chrisse has taken me far! Here I love the fabric,
which I turned into a 13th century dress to BBC history program.
Same year was Battle of Wisby and we three sat one august evening in our kitchen, mourning because we were not going there. Hey, we got this business card from those german people and they have an event coming... same evening we had contacted Ronnie, booked flights and Ronnie had written to events FB-page that "Merry Swan society is coming too!". So Ronnie is the one who made us a society.
So we went. Exited we were. Ronnie took us to the Ronneburg castle, where all the MIMs were wearing their black jeans and black T-shirts. We changed medieval clothes on. There we sat, outside, addmiring the castle and tasting the atmosphere. We had some bread, cheese and wine. Ronnie told later that he had been watching us from the window and it was one of his greatest re-enacting moments.
Started to rain, but we did not move.
Then came Kyra, took our bread, cheese and wine and told us to get in, to the kitchen with others. I sat next to a nice lady and asked who is she and where did she come from.
- My name is Christine Carnie and I´m from England.
* * *


MIMien kanssa Morimondossa / with MiMs at Morimondo 
Seuraavana keväänä Ronnie otti yhteyttä ja kysyi, haluammeko lähteä Morimondoon MiMien kanssa. Kyllä kiitos!
Olimme kylän pienessä ravintolassa, minulla oli päällä smokattu essuni. Menin tervehtimään Mariannea, tanskalaista kivaa rouvaa, jonka kanssa olin kokannut ja tiskannut Ronneburgissa. Kaunis nainen jäi tuijottamaan essuani. Katse siirtyi smokkauksesta ylöspäin. "Sinä taidat olla Mervi", sanoi Maria Neijman.
Silloinen Ida, nykyinen Emil kommentoi että "mitä, minä olen aina kuvitellut että Mervi on joukko ihmisiä". Se nauratti minua.
Olin lukenut blogeja, katsonut kuvagallerioita, ihaillut taitavien tekijöiden töitä. Tänään moni heistä on ystäväni.

Next summer Ronnie asked, if we wanted to go to Morimondo with MIMs. Yes please!
When we were in tiny italian village, in small restaurant, I went to say hello to danish Mariann, whom I met in Ronneburg. A pretty women stared at my smocked apron. Her eyes looked at me.


"You must be Mervi", said Maria Neijman. Emil, that time Ida, commented that "I have always thought that Mervi was a group of people". They made me laught.
I have been reading aweome people´s blogs and addmired their work and doings. Today many of them are my friends.


* * *


Albrechts Bössor Hollolassa 2012.
Bath house, Battle of Wisby 2013.
Nyt olemme olleet Battle of Wisbyssä, uudelleen Ronneburgissa. Mikä parasta, moni maailmalla tapaamani on ollut Hollolassa, joka on henkinen keskiaikakotini.
En ole enää Elinan oppilas, vaan mestari itsekin.
En enää joudu poseeraamaan muiden leirien edessä, sillä meillä on hieno oma leiri.
Koko tämä matka, kaikki tämä oppiminen ja edistyminen. Visby, 2004. Puolialaston rumpali.
Jokainen aloittaa jostain.


Ronneburg 2013.
Now we have been in Battle of Wisby, returned to Ronneburg and many of those nice people we met on our tips, have been in Hollola, my medieval home.
I´m no longer Elinas apprentice, I am now mistress too. I don´t need to pose in front of other peoples camps, we have pretty awesome one ourselves.
This whole trip, all this progress and learning. Wisby 2004. Half naked drummer.
We all start from somewhere.

Hollola 2014: Katja taas kuvaamassa, minä tällä kertaa omassa leirissäni.
Hollola warcamp 2014: Katja at work again, me this time at my own camp.


Kiitos kaikille samaa matkaa kulkeneille kymmenestä huikeasta vuodesta! Vuodet näkyvat ryppyinä kasvoissani, mutta ne ovat nauramisesta tulleita. Tehdään niitä lisää!
Thank you all, who have walked with me these ten years. My faces has wrinkles, but they are from laughing. Let´s make some more!

Rikun kanssa Visbyssä 2008. Riku and me in Wisby 2008.
   

 Kesällä 2014. Summer 2014.

Esikuva, mestari, ystävä. Elina.
My idol, mistress, good friend. Elina.
  
Tässä olen nyt. Matka jatkuu!
Here I am now. Travel continues!