maanantai 14. huhtikuuta 2014

Matkalla Hallstattiin / On our way to Hallstatt




MAINOS! Maikin ja Mervin lautanauhakurssi Hollolassa la ja su 19-20.huhtikuuta eli pääsiäisenä! Muutama paikka vapaana. Lisätiedot e.kivioja( at)gmail.com
kurssilla tekemistä niin alkeisoppilaille kuin edistyneillekin


Reilun kuukauden kuluttua lähdemme Maikin kanssa Hallstattiin Itävaltaan, jossa järjestetään NESAT XII, siis pohjoiseurooppalaisten tekstiiliarkeologien symposium, järjestyksessään numero 12. Menemme paitsi kuulemaan mahtavia luentoja, myös kutomaan suomalaisia rautakauden nauhoja. Maikki esittelee tuolloin viimeisimmät tutkimustuloksensa Maskun Humikkalan haudan 31 nauhasta.
Kyseessä on siis se tähän mennessä löydetyistä suomalaisista nauhoista näyttävin.
Käymme myös suolakaivoksissa, joista Hallstattin kuuluisat lautanauhat on löydetty ja tietenkin käymme katsomassa se alkuperäiset kappaleet.
Koska olemme matkalla Hallstattiin, suolakaivosten nauhat on tietysti pitänyt kutoa.
* * *
Next month Maikki and I will travel to Hallstatt, Austia, where NESAT XII takes places. It is an european textile argheology symposium and now arranged for 12th time.
We are going to hear a lot of interresting lectured, but also weave finnish irog age bands. Maikki will present her Masku Humikkala grave 31 research so far. It is the most elaborate finnish band which is so far found, I think.
We are also visiting the salt mines, where Hallstatt textile finds were made and of coutse we go and see the originals too.
Since we are on our way to Hallstatt, I had to weave the salt mine bands.

*  *  *

Hallstattista tunnetaan kolme nauhamallia. Nauhojen ajoitus on huikea; 800-400 vuotta ennen ajanlaskun alkua.
Niistä puhutaan kätevästi numeroin. Numero kolme on tuo aloituskuvan sinivihreävalkoinen malli. Nauhat 1 ja 2 olen kutonut aikaisemmin ja tämä kolmonen jäi viimeiseksi.
Nauhasta on olemassa kaksi tunnettua versiota. Ensimmäisen tulkinnan mukaan nauha olisi kudottu niin, että laudan jokaisessa neljässä reiässä on lanka. Ja sitten vain kudotaan eteen ja taakse ja saadaan keskelle pienet salmiakit.
Kun katsoo kuvaa alkuperäisestä nauhasta, ei ole vaikea kallistua siihen suuntaan, että uusi tulkinta kaksilankaisesta mallista olisikin oikea.

There are three bands from Hallstatt and they are numbered 1, 2 and 3. Their timing is 800-400 BCE
Number 3 is on starting picture of this post. Numbers 1 and 2 I have woven earlier.
There are two different versions of it. The first idea was that it was woven with four thread tablets and then just by turning forward and backward and something in the middle creates tiny diamonds in the middle.
If one compares that to the picture of the original band, it is easy to adapt the idea of two threaded weaving. Is is considered mode accurate than first version.

Nelilankainen malli (Karina Grömer)
Woven with four thread per tablet (by Karina Grömer)


Alkuperäisen löydön kuva kirjasta Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles
Picture of the original find on book Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles


Kolme erilaista versiota Hallstatt 3-nauhasta: vasemmalta lukien kaksilankainen kolmella värillä, keskellä nelilankainen ja oikealla kaksilankainen kahdella värillä ja kas, kuvioväriä vaihdellen.
Three different versions of Hallstatt 3: on the left two threaded with three colors, then four threaded and on the right two threaded with two colors and oh look, pattern also changes the color.


Tässä vielä aikaisemmin syntyneet Hallstattin nauhat. Keltavihreä tunnetaan Hallstatt ykkösenä ja punavihreä malli kakkosena. Ykkösen kuteena on käytetty alkuperäisessä nauhassa hevosen jouhia.
Here are Hallstatt 1 (yellow-green) and 2 (red-green). Band number one was woven with horsehair weft.

Olisiko kiva kokeilla?
Would you like to try it?

Tässä teille Maikin kielelle tulkittuja ohjeita Halstatt III -nauhasta. Sen tekniikka on hieman tavallisia nauhoja erikoisempi.
Here are two versions of number 3:s weaving, drawn on paper by Maikki Karisto.

1. Tämä kaksilankainen tekniikka tarkoittaa sitä, että yksi iso, neljän pikkuruudun muodostama ruutu on aina kaksi lautaa ja kaksi käännöstä. Lautoja kierretään aina pareina.
This technique is also known as pebble weave. One big square (four small squares) means two tablets and two turns. Tablets are always turn as pairs.

2. Nuo kaksi ohjetta tuottavat ihan saman nauhan, mutta ylimmäinen versio on ehkä vähän helpompi kutoa, koska siinä lautojen asettelu on kärjellinen.
Both pattern are the same, but upper might be easier to weave, it has point tablet direction.

3. Ylemmässä ohjeessa nuolet osoittavat kudonnan suunnan
On upper picture the arrows show the direction of the weaving.

4. Alemmassa ohjeessa, jossa kaikki kuviolaudat on aseteltu samaan suuntaan, kudonta menee niin että kun viiva kallistuu oikealle, se tarkoittaa kiertoa eteenpäin eli poispäin itsestä. Kun rivi kallistuu vasemmalle, se tarkoittaa kiertoa taakse eli itseä kohti.
Lower pattern has straight tablet direction. In that case when lines are tilting to the right, it means turning forward and when they tilt to left, it means turning backwards.

5. Jos menet sekaisin? Maikin ohje kertoo aina mihin suuntaan ja mikä lanka tai reikä kuuluu olla missäkin suunnassa. Se taas riippuu kiertosuunnasta...kerrataan se vielä: kun lauta on kierretty taakse, oikea lanka on yläreiässä itseä lähinnä. Kun lauta on kierretty eteen, langan (tai tyhjän reiän) kuuluu olla ylimmässä reiässä itsestä poispäin. Helppoa!
What if you make a mistake? Well, on Maikki´s instruction always tells what yarn should be where... that by the way depends on the direction where you just turned. Let´s tell it once more: when tablet has turned back, the right yarn is on upper hole close to you. When tablet has turned forward, the right yarn (or the empty hole) should be on upper hole away from you. Easy!







Lue lisää kirjasta Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, joka kertoo Hochdorfin tekstiileistä ja kulttuureista. Kaksilankainen malli on esitelty siinä.
Hallstattin löydöt esitellään kirjassa Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles.

Read more from book Bunte tuche & gleissendes Metal, fruhe Kelten des Hallstattzeit, a book about Hochdorfin finds. The two threaded version is presented on that book.
Techical Analysis, Scientific Investigation and Experiment on Iron Age Textiles, which is all about Hallstatt finds.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Iloinen Joutsen meni museoon / Merry Swan went to the museum

...ja sitten pakollinen poseeraus!
...and of course the pose!

Taistelun ääniä. Marssivia joukkoja. Hevoset purevat kuolaimiaan. Aseiden kalinaa. Lopulta: attack!!
Tukholman historiallisen museon uudessa erikoisnäyttelyssä katsoja joutuu hetkeksi keskelle vuonna 1361 käytyä taistelua.
Onneksi vain hetkeksi: taistelun äänten hiljennyttyä katsoja voi palata omaan turvalliseen maailmaansa ja tutustua Visbyn taistelun hautalöytöihin. Näyttelyn nimi on Massakern vid muren - suomeksi kai joukkosurma muurin varjossa. Lyhyesti; gotlantilaiset talonpojat yrittivät suojella saartaan Tanskan kuninkaan Valdemar Atterdagin hyökkäykseltä Visbyn porvareiden katsellessa turvassa muurin takaa. 1800 talonpoikaa sai surmansa, kaupunki antautui ehdoitta.

Näyttelyn avajaispäivänä museoon oli ilmainen sisäänpääsy ja museo oli kutsunut paikalle elävöittäjiä kuvaamaan 1300-luvun elämää. Suomalaisista kutsun saimme me kolme: minä, Riku ja Neulakon Elina. Teimme käsitöitä ja näytimme hyviltä.

Voices of the battle. Marching soldiers. Horses biting their bits. Rattling of arms. And then finally: attack! In historical museum at Stockholm a visitor gets in the middle of the battle of year 1361.
Luckily only for a moment: when sounds of battle fades away, visitor can safely return to ones safe world and study the grave finds of Battle of Wisby.
The exhibition is called Massaker vid muren - Massacre by the wall. Shortly: the peasant army of Gotland tried to protect their home island from attack of danish king Valdemar Atterdag and the bourgeois of Wisby followed the battle safe behind the town wall. 1800 men were killed and town surrendered unconditionally.

To the opening of the exhibition the museum had called in reenactors to show the audience the life of 14th century. From Finland there was three of us: me, Riku and Elina. Our task was to do some hand craft and look good... (which we did).
* * *

Kamuja: meidän nauhatyöpisteessämme oli lisäkseni Emil ja Åsa. Maria seuraa sivusta.
Friends: I worked at band table with Emil and Åsa. Maria follows discussion.

Viikonlopun parasta antia ei ollut kekkaloiminen ruotsalaisyleisön ihmeteltävänä, vaan kaikkien mahtavien kavereiden tapaaminen. Ja näin tekstiilinörttinä oli kiva nähdä Maria Neijmanin värjäämä ja kutoma Bockstenin miehen mekko. Se oli ihana. Pitääkin tästä lähteä virittämään toimikasta kangaspuihin... se oli juuri selllainen kangas, jota haluaisin jonain päivänä kutoa esimerkiksi Rikun puuseppä-vaatteeksi.
Me elävöittäjät saimme katsoa näyttelyn sunnuntaina ilman yleisöä: lauantain tungoksessa ei olisi nähnytkään mitään.

Best part of the weekend was not being displayed in public, but meeting all those wonderful friends again. And yes, as a textile nerd I loved seeing the Bocksten mans tunic, made of hand dyed and hand woven fabric by Maria Neijman. The fabric is lovely. I think I need to put a twill warp to my loom... that fabric is just what I would like to weave one day and then make a clothes for carpenter Riku.
We reenactors had a chanche to see the exhibition sunday morning without the audience. Opening day was very crowded anyway.

Marian kutoma kangas on valmiina vaatteena näyttelyssä. The fabric Maria wove is now a sewn dress at exhibition.

Eikä siinä vielä kaikki! Siellä on kangasnäytteitä ja niitä saa hipelöidä! Elina näyttää mallia.
And textile samples to touch! Elina shows how.

Rikukin pääsi sovittelemaan, esimerkiksi kypärää. Riku tried also different things, like a helmet.





Ja myös tällaisia hanskoja.  Kts. alkuperäiset.
And also gauntlets. See the originals.

Ja sitten sananen tyyliasioista:
And then a word about the styles:




 
Lauantain ohjelmassa oli muutama erikoisshow, joista yksi oli muotinäytös. Ihan oikeaa keskiajan pukeutumista esiteltiin hienosti erilaisten yksityiskohtien kautta. Elinan sisääntulon aiheena olivat röyhelöhunnut. Elina edusti mitä suurimmalla tyylikkyydellä.
There was also some special shows, like fashion show. Proper medieval dresses were presented by details. Elina´s detail was frilled veils, which she presented with the most elegance only she can.


Jos sallitte, haluan kuitenkin kiinnittää huomiota omaan pukuuni, oranssiin hihattomaan päällyspukuun.
Tein sen viime kesänä Visbyn alla. Ajattelin, että väljä, hihaton puku olisi kiva työvaate. Leirissä kuulin sitten poikien kutsuvan sitä nimellä läskimekko: siinä missä helvetinikkunamekko paljastaa naisen muodot, tämä kätkee ne.
Mutta katsokaapas nyt oikein tarkkaan: olen istuttanut mekkoni ihan itse. Aloitin Herjolfsnesin vaatteiden tapaan suorista ja kolmionmuotoisista kappaleista, joita harsin yhteen ja kokeilin päälle. Otin sisään, harsin uudelleen ja sovitin. Tähän meni yksi ilta, mutta vaiva kannatti. Minun oranssi mekkoni ei suinkaan ole muodoton säkki, vaan mitä näteimmin istuva mukava vaate.
Ystäväni Chrissie lainasi sitä Ronneburgissa. Ystäväni Pirjo sovitti sitä meillä. Me kolme olemme suunnilleen samankokoisia ja kas, miten hyvältä kukin näyttää tässä koltussa!
Nyt olemme sovittaneet vastaavan mekon Chrissielle ja kuulin viikonloppuna, että mekkoja on tulossa lisää.
Meidän pitää keksiä imartelevampi nimi tälle ihanan monikäyttöiselle vaatteelle. Vai mitä?

If you may, I would like to speak about my madder orange sleeveless
overdress. I made it last summer to Visby: a comfortable, not tight working dress.
In the camp I heard that boys call these loose dresses Fat dresses, cause unlike hells gate dresses, they don't´reveal woman's figures.
But look carefully at my dress.
I have fitted it all by myself. I started by straight and triangular pieces, like on Herjolfsnes dresses. I basted, fitted, marked, basted again, fitted... It took one evening but was definatelly worth the effort. My overdress is not s shapeless bag, but well fitting loose overdress.
My friend Chrissie borrowed it at Ronneburg and Pirjo fitted it at my house. We are all about same size and ahoy, it looks good on all of us.
We have fitted one for Chrissie and I heard that there are more of these coming. So I think we need to find out more flattering name to this versatile dress. Don´t you think?


Tässä esittelen muotinäytöksessä uusia ihania kenkiäni! Tilasin ne viime vuonna Ronneburgin tapahtumassa ja sain ne nyt. Tässä näkyy myös mekon helman runsaus.
Here I´m presenting my new amazingly beautiful shoes!  I ordered a pair when we were in Ronneburg and now I´ve got them. Here you can also see the width of the dress.


Tuossa kuvassa näkyy mekon istuvuus mielestäni aika kivasti.
In this picture the fitting of the dress shows also quite nicely, I think.


Chrissie ja poseeraus Ronneburgissa.
Chrissie and effigy pose at Ronneburg.

T'ässä on ystävni Pirjo samassa mekossa...ja tottakai asiallinen asento.
 Here you can see my friend Pirjo dressed in my dress. And effigy.


Lopuksi kaksi hyvin tärkeää herraa:
And then two very important misters:

Riku valmiina lähtemään lusikanveistoon museoon! Oranssi takki on viime kesän Visby-mallistoa sekin, värjätty krapilla meidän pihassamme.
Riku ready to go to museum and carve spoons. Madder red coat is from last summer´s Wisby-collection, home dyed.


Ruskea ruudullinen villamekko on nykyisin yksi Rikun lempivaatteista. Hän tykkää kovasti myös pienestä hupustaan ja pussihatusta.
Browns checked wool dress is nowadays one of Riku´s favorites. He also likes a lot of his baggy hat and small hood.


Toinen tärkeä herra on tietysti Elinan pieni poika! Hän sai lempeän ensikosketuksensa keskiaikaan museossa, yllä äidin tekemä ihana punainen villanuttu ja valkoiset hoset. Aivan valtavan ihana pikkujoutsen!
Another important mister: Elina´s son! He was presented gently to medieval times at Museum, wearing tiny dress made by his mum and look at those white hose. Adorable little swan!


Kiitos muotinäytöskuvista Jarkko Laurilalle. Pictures from fashion show: Jarkko Laurila.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Matkoilla. Travelling.

 Uudet vetimet viikinkiaikaan. My new clothes for viking era.

Pari viimeisintä viikkoa on mennyt matkaillessa ja teema jatkuu. Ensin olin Englannissa pikavisiitillä ystäväni Chrissien eli The Sempsterin luona: hänellä oli iso ompelu-urakka, joten kävin auttamassa häntä sen tekemisessä. Osan töistä otin kotiinkin.

Englannista matkustinkin viikinkiaikaan eli olin Rosalan talvitapahtumassa tuttuun tapaan keittiöorjana. Riku jäi kotiin hoitamaan koiria ja dogsitteriksi lupautunut Maija lähtikin Rosalaan. Oli ihan älyttömän kivaa taas kerran.

Reissuaminen jatkuu: ensin kouluviikonloppu kotimaassa, ihanan Hannele Köngäksen kehruukurssi. Hannelen titteli on "villaintoilija" ja minä haluan isona villaintoilijaksi. Ehdottomasti.

Mutta: kehruuviikonlopun jälkeen on talviloma ja se huipentuu ihan mahtavasti. Tukholmassa Historiska Museet eli historiallinen museo avaa uuden erikoisnäyttelyn, joka kertoo Visbyn vuoden 1361 taistelusta. Minä, Riku ja Elina saimme museolta kutsun tulla elävöittämään 1300-luvun elämää avajaispäiväksi eli lauantaina 22. maaliskuuta löydätte Iloisia Joutsenia ruotsalaisesta museosta!

* * *

Couple of last week I have been mostly travelling and this theme continues. First I was in England visiting my friend Chrissie, The Sempster. She had a big order and needed help in sewing so I went to help her. Some of work I finished at home.

From England I travelled to viking era, to Rosala winter event. I was a kitchen slave as usual. Riku stayed home to take care of our dogs and dogsitter Maija came to Rosala with me. We had awesome weekend once again.

Travelling continues: next weekend I have a spinning course at school, the "wool enthusiast" Hannele Köngäs is teaching. Isn´t that just awesome title? When I grow up, I wanna be a wool enthusiast too.

After spinning course I´m having a winter vacation and at the end of it me, Riku and Elina will travel to Historiska Museet, the historical museum of Stockholm Sweden.The museum will open a new exhibition about Battle of Wicby 1361 at Satruday 22th of March and we were invited to present 14th century crafts for audience of the opening day. So you will find Merry Swans at museum!


Mutta viikingit: nämä kuvat oli tarkoitus ottaa lumisessa maisemassa, mutta minkäs teet kun Rosalassa oli viikonloppuna kahdeksan astetta lämmintä, eikä lumesta tietoakaan. Mutta siis: uusi olkainmekko on vaaleansinistä villaa.
About viking era: these pictures were supposed to be taken at winter time, but what can you do.  Eight degrees celcius warm and no sight of the snow.


Tässä blingit ja nauhat. Koska olkasolkeni ovat gotlantilaista mallia, minulla pitäisi tai voisi kuulemma olla vielä pari helmiriviä enemmän. Paikallisilla kavereilla on vähintään seitsemän riviä, minulla vain viisi. Yhdeksänkin voisi olla. Mutta toisaalta: viikinkinainen tarvitsi näitä nuorena, ei enää vanhana. Koruilla on siis symbolinen merkitys, ne eivät ole vain koriste. Jos olisin viikinkivaimo jolla on tyttäriä, he olisivat jo saaneet helmeni. Koska minulla ei ole jälkeläisiä, aion käyttää näitä itse vielä pari vuotta.

My blings. I´m wearing animal head brooches which are originally from Gotland, so I could have even more pearls, cause in Gotland they have had seven or even nive chains. But on the other hand: I'm not a young woman anymore, so basically I don't need fertility symbols, which these are also, not just decorations. If I had daughters, I would had already given these to them. Have none, so I wear them atleast few more years.
Tässä on vielä kertaallen Maikin kehittämä järjettömän nerokas tapa kiinnittää nauha. Useimmat taittavat nauhojen päät, tai sitten ne voi laittaa vähän päällekkäin. Mutta Maikki on keksinyt, että nauhan voi päätellä myös pujottamalla langat nauhan lomaan.
Kuvista ensimmäinen on otettu päivänvalossa ja loput keinovalossa, joten kolme harmaata ovat väärän värisiä.
Mutta siis ylhäältä vasemmalta lukien: kiinnitin nauhan ensin koko matkalta mekon yläosaan. Kun nauhan päät kohtasivat, toi ne juuri ja juuri toisiinsa kiinni. Sitten otin isosilmäisen neulan ja aloin pujottaa hapsulankoja yksi kerrallaan ehjään nauhaan. Liitoskohtasta tulee lähes huomaamaton ja sijoitin sen mekossa kainalon kohdalle, joten se on käytännössä huomaamaton.
Tarkempi selostus löytyy Maikin nauhakirjasta, siitä Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen, josta Tammi on ottanut uusintapainoksen ja jota saa esimerkiksi nettikaupoista. Vink vink!

And here is "how to" attach tablet woven band to your dress without thick foldings. I used to do so, but then I learned from Maikki this astonishing clever way to do it.
First picture was taken in daylight, rest in the evening so please forgive me the dull colours.
So: I first attached the band to the dress so that the end with long yarns was left last. When two ends met, I took a bigger needle and needle wove every single yarn to the band, threading them under it. That way the band looks like whole, and the seam or joint is almost invisible. See pictures. The joint is under my arm, so even more invisible.
Detailed instructions are in Maikki's first tablet weaving book (Maikki Karisto: Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen). It´s in finnish only... Would be really awesome to get someone to print it in english though.


Tässä vielä tunnelmapala Rosalasta, jonka paras asia on tämä perhe. On hienoa saada olla osa sitä.
This is the best thing at Rosala: the family. I´m very happy to be part of it.

tiistai 25. helmikuuta 2014

Niisien tekeminen / making your own heddles


 Iltahommia. Niisiä. Evening tasks. Making heddles.

Jos meinaa kutoa kangaspuilla, tarvitaan niisiä. Niitä voi ostaa valmiina, mutta ne voi myös tehdä itse. Tarvitaan vain hieman vaivannäköä ja aikaa.
Niidet tehdään kätevän telineen avulla. Se on helppo tehdä itse, kuten tämä Rikun tekemä malli. Suora kappale, toisessa päässä syvennys ja neljä tappia, joista yksi muita lyhyempi. Syy selviää niisiä tehdessä.

If you are going to weave some fabric, your loom needs heddles. Yes, they can be bought too, but I like making things by myself. This takes only some time and effort.
Heddles are made with handy frame. Riku made me one. Piece of wood, nick on the other end. Four pins, one shorter than the others.


Käytin niisiin kalalankaa. Aluksi kierrän lankaa telineen ympärille. Näin ne on helppo mitata saman mittaiksiksi.
I used strong cotton yarn. First roll that around the rack to measure.



Lankanippu katkaistaan.
Cut the yarns.


Niidet tehdään yksi kerrallaan: lenkki takimaisen tapin ympäri. Merimiessolmu toiseksi takimmaisen tapin eteen. Koska seuraava tappi on lyhyempi, solmut eivät takerru siihen. Seuraava merimiessolmu lyhyen tapin eteen ja lopuksi vielä itseä lähinnä olevan tapin eteen. Itse käytän solmun tekemiseen muistisääntöä. Vasen päältä, oikea päältä. Valmis niisi in 22 senttiä pitkä ( 10 + 2 + 10).

Heddles are made one by one. Bring your yarn around the last pin. Tie a sailor know in front of the second pin and also the short one. Since one pin is shorter that others, it eases making the first knot.
I always make my knots same way: left on top, right on top is my mantra. Ready heddle is 22 cm long ( 10+2+10).

Lähikuva yhdestä solmusta.
Knot close up.

Solmut tappien väleissä.
Knots between pins.


Telineeseen on kiva laskea aina sama määrä niisiä. Minä teen aina 50 kerrallaan.
It is good to make always same amount of heddles to one bunch. I make 50.


Niisiniput sidotaan neljällä langalla eli kaksi haltialankaa per pitkä osa. Niiden avulla niidet on helppo pujottaa niisivarsiin siististi.
The bunches are tied with four yarns, which eases putting them to rods.


Niisiä menee todella paljon. Minulla on nyt 800 tehtynä. Ja kas, sinnehän on pujahtanut jotain lankoja... jokaista loimilankaa varten pitää olla oma niisi. Mitä mainioin kärsivällisyysharjoitus. Every yarns needs a heddle. I have made 800 so far... oh look, there are yarns! Threading heddles is good way to practise ones patience.


Ja tässä vielä niidet tositoimissa eli rautakauden esiliinaa kutomassa. Toimikasta, kuteena jaalanlampaan villaa.
And here they are in use. I´m making iron age aprons next. Twill, weft is jaala sheep.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Hochdorfin lautanauhoja / Tablet weaving from Hochdorf

 
Tällä kertaa työn alla on ollut nauhoja kelttiläisestä kulttuurista eli Hochdorfin nauhoja nykyisen Saksan alueelta. Ajoitus on noin vuoden 500 paikkeilla 5. Nauhat on löydetty erittäin varakkaasta haudasta, jossa oli useita järjettömän hienoja nauhoja. Tässä kaksi kuvioaihetta niistä. Kolmivärinen 3/1 toimikasnauha on erittäin leveän nauhan reuna.
 
This time I have been working with Hochdorf-bands. They are from Celtic colony from area that is nowadays part of Germany. Dating is 5th-6th century. There was an extremely rich burial site with incredible and complicated tablet woven bands. These are two pattenrs from there. The three-coloured 3/1 twill is a border of a wider band.
 
Hienossa toimikkaassa näkyvät toimiviivat selvästi. Lisäksi noissa pienissä kolmioissa on havaittavissa samaa tekniikkaa kuin Snartemon nauhassa, eli toisella puolella kolmiota reunustava viiva ei olekaan yhtenäinen, vaan muodostuu pisteistä. Vastakkaisella puolella reuna on yhtenäinen. Lisäksi kuvasta erottuu, miten valkoinen kuvio muodostuu nauhan pinnalla olevista sitoutumattomista lankajuoksuista, kuten Snartemo V -nauhassa.

The fine twill construction can be seen on the surface. The little white triangle on the edge has sililarities to Snartemo bands: the line around it is dotted, whereas on the other side the line is united. Also you can spot those floating yarns, like on Snartemo V.


Tämä hieno kuvio syntyy kahdella langalla. Nelireikäisessä laudassa on kaksi tyhjää reikää ja vastakkaisissa kulmissa yksi kumpaakin väriä. Lautoja on 32 eli 16 paria, sillä näitä tämäntyyppisiä nauhoja kutoaan lautaparein. Tarkkana saa olla, sillä lautojen asento toisiinsa nähden on erittäin tärkeä. Yksi rivi ohjeessa on kaksi käännöstä, eli on hyvä tietää myös, kumpi käännöksistä oli menossa.
Kaksi väriä on kudottu samaan nauhaan eli toisen värin voi vaihtaa pintaan niin halutessaan.
Lautoja yhteensä 40, sillä reunalautoja on neljä per reuna.
Lankana kummassakin Pirkanmaan Kotityön ohut Pirkka, tex 125 x 2.

This pebble weave is made with four-hole tablet, but only two yarn on opposite corners. 32 tablets on pattern, woven in 16 pairs. This technique deals tablets in pairs and one turn on pattern is actually two turns. It is then good to know, which turn is which.
And look how clever: easy to change the colours too.
40 tablets: 32 + 8 on edges.
Yarns on both: Pirkanmaan Kotityö, thin Pirkka, tex 125 x 2.

Lisää Hochdorfin kulttuurista, tekstiileistä ja nauhoista kirjassa Bunte Tuche - gleißendes Metall: Rekonstruktionen zum Leben früher Kelten. More about the celtic culture of Hochdorf colony, textiles and bands in that book.

torstai 6. helmikuuta 2014

Halstatt ja uusi takki / Some Halstatt weaving and a new coat

Tässä viime viikonlopun kudonnat: Halstatt 1 ja 2. Koska olen lähdössä tekstiiliarkeologien Nesat XII -kokoontumiseen toukokuussa näiden nauhojen löytöpaikalle Itävaltaan, niin pitäähän sinne mennessä olla halstattit kudottuna. Näitä tulee vielä pari lisää.
This is last weekends weavings result: Halstatt 1 and 2. Im going to textile archealogist symposium Nesat XII in May, and visit the salt mines where the original Halstatt-finds are from, I had to weave them. There is couple more of these coming.

Ostin vuosi sitten puolalaiselta Loricamokselta käsinkudottua kasvivärjättyä villaa. Siitä piti alunperin tulla 1300-luvun alkupuolella tehty, pitkään käytetty työmekko, koska tuo hieno kärjellinen murtotoimikas eli timattitoimikas meni pois muodista ja olisi siis sopinut elävöittämään perittyä vaatekappaletta. Se olisi vain pitänyt ensin nuhjata käytetyn näköiseksi.. ääh, tätä olen siis noin vuoden ajan pohtinut.

Eräänä päivänä totesin, että vuonna 2009 valmistamani vihreä viikinkitakki on kulunut ja nauhakin on kauhea ja... päätin tehdä uuden takin.
Mutta mistä kankaasta? No tietenkin punaisesta timanttitoimikkaasta!
Vuorikangas löytyi omasta kangasvarastosta, se on Naturtuchen tummanpunaista ohutta villaa, ja siitä piti tulla jotain ihan muuta. Entäs sitten koristenauha? No myynnissä olevista nauhoista otin yhden, kun en muka ehdi kutoa tähän hätään uutta. Pinkkiä ja tummaa sinistä, Merisalon versio Maskun Humikkalan haudan 31 nelilehdykästä. Ohje löytyy meidän lautanauhakirjastamme.

Takki on peruskaavalla, suorat etu- ja takakappaleet ja hihat, niistä sitten istuttelin ja muotoilin päälleni mieleisen mallin. Vaikeaa on takin istuttaminen itselle, mutta kyllä sen voi tehdä.
Pääntie on melko suljettu, siinä ei naisten takkien mallin mukaan ole mitään muuta kiinnitystä kuin solki.
Takki on superlämmin eli nyt pitää päästä peuhaamaan se päällä johonkin talviseen tapahtumaan.
Niin, tähän tulee vielä mekko alle. Kuvia sitten toivottavasti koko vaatekerrasta kunnolla puettuna.

* * *
Year ago I bought some hand woven and natural dyed wool fabric from polish Loricamos and planned to make a early 14th century sleevless overdress for work purposes. That is because diamond twill, as this is type of twill is called, was already going out of fashion. I wanted to make a dress that would look old, a bit worn out and inherited. So, this is what I have been thinking about one year.
 
Then one day I realized that my female viking kaftan, by Birka-coat, has worn out and the decorative band is ugly... and so on. I decided to make a new one. But which fabric?
Hey, red diamond twill!
The wool lining is from my fabric stash, it´s lovely thin woll from Naturtuche and ment for something totally else.. But hey, I can get more of it.
And the decoration? Let´s take one from shop collection, cause I don´t have time to weave one at the moment.
That band is one nice design from Viivi Merisalo, it´s her version od Masku Humikkala grave number 31 four-leaf motif. The pattern can be found in our book too.
 
Kaftan or coat is made by simple basic pattern: back panel, two front panels, gores on sides and sleeves. I fitted and shaped it a bit the way I like it. All by myself. Can be done.
No spectacular neckline, quite closed when dressed on. Will be closed with a brooch.
It is super warm so all I now need is some cold winter event and snow to romp about with my new coat.
Yes, there will be also new apron dress. Soon. Hopefully next pictures I have them both properly dressed.
 

Uusi takki. Here is my new viking kaftan.

Lähikuva kankaasta. Fabric close up.

Ja nauhasta. And the tablet weaving.

torstai 30. tammikuuta 2014

Snartemo V



Taas olen saavuttanut yhden virstanpylvään, haaveen ja tavoitteen. Kudoin metrin verran tätä ihanaa, monimutkaista ja erittäin vaikuttavaa nauhaa. Snartemo V, peräisin 600-luvulta Norjasta.
Olipa urakka!! 56 lautaa, ohje lähes neljä liuskaa pitkä. Yhden kuviokerran kutomiseen meni noin kahdeksan tuntia. Metriin mahtuu vähän vaille kolme kuviokertaa eli 24 tuntia työtä metrissä. Mutta mitäpä sitä työtä laskemaan kun saa tehdä jotain näin hienoa.

I have again reached one mile stone, a dream and goal. I have woven one meter of this wonderful, complicated and very impressive band. It is Snartemo V, from 7th century Norway.
What a job! 56 tablets, pattern almost four sheets long. One rapport took eight hours. My one meter has almost three rapports and so this took 24 hours to weave. But no reason to count hours when I´m able to weave something so wonderful!!


Ja sitten tärkeä asia kaikille kutojille: aina, siis ihan aina kannattaa kutoa alussa reilu pätkä vaikka neljä eteen neljä taakse, jotta nauhan saa oikeaan leveyteen. Vasta sitten lähtee oikea kudonta.
Olen tässä kutonut omaa alkuani tarkoituksella tosi paksulla langalla: se sitten puretaan pois.
Jatkoin siitä sitten valkoisella ohuella pellavalla yhden kuviokerran ja vaihdoin sen jälkeen ohueen siniseen villalankaan, joka on tosi ohutta kirjontalankaa. Siis huomattavasti ohuempaa kuin loimilanka.

This is important to all weavers: alwas, I repeat, always weave start just four forward, four backward and so long that your band gets it´s width. Only then starts the actual weaving.
Here I have woven my start with very thick yarn, and it is unraveled from finished band.
I continued with white thin linen one rapport and continued thin blue embroidery yarn, which is wool. And much thinner than warp.


Kahden kuteen ero näkyy selvästi reunoissa. Eivät nuo säännölliset valkoiset pisteet ihan huono vaihtoehto ole.
The difference between is visible on edges. These white dots are quite nice too, I think.

Nauhan pinnassa ei eroa juurikaan huomaa, mutta nauhan tukevuudessa on selvä ero. Jos kutoisin nauhaa koristeeksi, käyttäisin ohutta sinistä kudelankaa, mutta jos nauha tulee esimerkiksi kannattimeksi - eräs tuttava kutoo tällaista miekkaa varten - niin ehdottomasti pellavakude, tai siis kasvikuitu.

Here it does not show, but the linen weft makes band much firmer than woolen weft.
If I would make this band for decoration, I would go for wool weft, but as for heavier use, like on friend is making a sword baldric, I would choose linen or some other vegetable fiber.