torstai 28. toukokuuta 2015

Tingvatn, Norway

 
Kylmä, mutta kaunis päivä Norjassa, hyvässä seurassa eli Randi Stoltzin kanssa. Kiitos Elisabethille teltan lainasta.
Beautiful, but a bit cold day at Norway. Companyt, Randi Stoltz was great! Thanks to Elisabeth for taking us to her tent shelter.
 
Kävinpä Norjassa. Tingvatn on paikka, jonka nimestä jo arvaa että kyseessä on vanha käräjäpaikka veden äärellä. Siellä järjestettiin viikinkimarkkinat ja mukava pieni seminaari, jossa kävin kertomassa Suomen rautakaudesta, vaatteista ja nauhoista.
No, tämä Tingvatn sattuu sijaitsemaan aivan siinä Snartemon lähellä. Ajoimme ohi paikasta, josta maailman ehkä tunnetuin nauha on löydetty. Oli pakko pyytää emäntääni Katjaa painamaan jarrua ja ottamaan kuva, kun keekoilen nauhan kanssa hautakummun nurkilla.
Nelipäiväinen retki oli mahtava! Hieno paikka, hyviä elämyksiä ja ennenkaikkea unohtumattomia ihmisiä.
 
This time I visited Norway, at place called Tingvatn, As you can guess by it´s name, during viking age they had there "ting" which was like court of that time. All the important matter were decided at "ting". "Vatn" means water - this place is located at beautiful fjord.
There was a viking market and also a small seminar. I was there telling about Finnish iron age and of course our tablet weaving too.
This Tingvatn happends to be located near Snartemo - the place where one of the most well known tablet woven band was found together with a sword. I asked my driver Katja to stop the car and take a picture of me and my band at the burial site.
Four day trip was fantastic. Nice place, great experiences and most of all: unforgettable people.
 
Nauhani, taustalla hautakumpu. My band at the burial site.
 
No oli ihan pakko. / I just had to get this picture taken!
 
No, Snartemon nauha haudasta viisi ei ole ainoa "suurnauha" näiltä kulmilta. Övre Berge eli Lyngdal on tässä lähellä myös ja sieltä on löydetty Snartemo V:n serkku. Neljä päivää myöhemmin tapahtui siis seuraavaa: Randi Stoltz, joka on uskomaton nauhankutoja, joka on tehnyt hienoa tutkimusta sekä Snartemon että Övre Bergen nauhojen kanssa päätyi oman nauhansa kanssa niinikään löytöpaikalle - joka tässä tapauksessa on yksityisen maatilan piha. Ajoimme ihan salaa varovasti talon portinpieleen ja otimme kuvan. Hauskaa!
 
Snartemo band is not the only great band found at the area. There is also one from Övre Berget, also known as Lyngdal. The cousin of Snartemo was found there. So four days after me visiting Snartemo burila site, this happened: Randi Stoltz, who is incredible weaver, has made a great research on both bands and so we ened up to Övre Berget site with the band. it is nowaday a private home, so we sneaked to their front yard gate and took pictures. So much fun!
 
 
Randi ja Övre Berge band at Övre Berge, Lyngdal.

Mutta sitä ennen:
300 lasta lähiseudun kouluista kävi tutustumassa viikinkielämään ja puuhasi kaikenlaista aina kirveenheitosta lähtien. Meidän työpisteellämme niin pojat kuin tytötkin istuivat kutomaan lautanauhaa. Ensimmäistä kertaa ikinä.

But before that:
300 kids from local school visited the viking camp doing all kinds of things, like axe throwing. At the museum the came to our workshopt and wove with tablets. First time ever.

Pojatkin istuivat kutomassa - todella hienoa!
Even boys sat there weaving - awesome!


Katsokaas nyt tätäkin tyttöä: eka kerta.
Now look at this girl: first time!


No, Randi oli tuonut nähtäville mitä voi kutoa vähän pidemmällä kokemuksella.
Well, Randi showed what one can weave with a bit more experience.
 
Nauhoista piti tietysti ottaa selfie!
Of course I had to take a Snartemo-selfie!

Kas näin!
Like this!
 
 

Minä esittelin Suomen rautakauden pukeutumista ja meidän historiallisia nauhamallejamme.
I presented finnish tablet weaving and how we dressed back then.

Yksi matkan kohokohdista oli majapaikkani vuorilla. Siellä kuului kaksi ääntä: linnut lauloivat ja jostain kuului putoavan veden kohina. Se tuli tästä vanhan myllyn putouksesta.
One of the highlight was my lodging at the mountains. I could hear only two sounds: birds singing and water falling. The latter voice came from this old mill site.

Sielu lepäsi myös näissä: leirissä oli hevosia. Myös ylhäällä vuorilla näin heppoja, tosin luulin niitä iltahämärässä peikoiksi...
My soul had a good rest also because of these: horses in the camp. Found more of horses also at the mountain, althought I first thought they were trolls...

Lauantai-illaksi viikinkileiriin katettiin pöytä. Tähän mahtui 170 henkeä saman pöydän ääreen.
For Saturday evening they set a table in the camp. This is for 170 persons.


Niin, se Snartemon miekka... tässä yksi kopio siitä. Niitä kopioita on paljon, näet kun toisen maailmansodan aikana eräs Himmler halusi saada sen alkuperäisen, mutta norjalaiset piilottivat löydön metsään ja tekivät kopion. Ei kelvannut, mutta eipä saanut paha mies miekkaa!

Yes, the Snaremo sword! This is one of the copies. There are many, because during the big warl Himmler wanted to get the original. Norweagians refused and hide the sword in the forest. They made a copy, offered it but it was no good. Hahm, bad man did not get the glorious sword!

 
Viikinkileiri vuorten varjossa on sateellakin kaunis.
The camp in the arms of the mountain is pretty, even in rain.
 

Ja kiitokset tästä hermoja lepuuttaneesta työ-lomamatkasta menevät Katja Kålheimille, joka alunperin keksi että "jos museossa on miekka, siellä pitää olla myös nauha - ja siitä se ajatus seminaarista sitten lähti. Tämä Katja on kotoisin Raumalta, asuu Norjassa ja on paikallisen viikinkiyhdistyksen kantava voima. Viikinkiajan Duracell-pupu! En nähnyt hänen pysähtyvät kertaakaan nelipäiväisen vierailuni aikana...
 
And thanks for this all goes to Katja Kålheim, a girl from Rauma Finland who now lies at Norway. She said that "if there is a sword in the museum, why not the tablet woven band". And so the idea about the seminar started to grow.
Katja is one of the local viking society´s active members, a local Duracell-bunny. You see, I did not see her stop for one moment during my visit...
 
Tusen takk!
I´ll be back!
 

tiistai 12. toukokuuta 2015

Hieman toimikasta / Some twills

Ai jai että tuli hienoa / I say, this looks good!

Kangaspuista päivää!
Liittyen Turun keskiaikaisten tekstiilien ennallistuksiin olen tällä kertaa treenannut vipuspuiden käyttöä.
Jokin aika sitten Maria Neijman Ruotsista kävi meillä kylässä ja laitoimme puihin kymmenmetrisen loimen. 2/2 toimikasta, loimi luonnonharmaa yksisäikeinen lanka Pirtin kehräämöstä (tex 180 x 1, Nm 5,5).

No, oli sitten herkkä loimilanka, tuliterät teksolv-niidet ja eka kerta moderneilla puilla. Alku meni hyvin, mutta sitten alkoi katkeilla lankoja. Ja reunalangat venyivät hillittömiksi. Oli huumorintaju koetuksella, mutta meillä kun ei anneta periksi...
Annoin periksi kun sentin matkalla katkesi ensin viisi lankaa ja sitten kahdeksan lankaa. Kun tunnissa saa kolme senttiä kangasta aikaiseksi ja kudottavaa on 10 metriä, ei naurata. Tässä vaiheessa olin kutonut sentään 5,5 metriä kangasta, joka loppupäästään näytti melko epätoivoiselta.

* * *

Greetings from the loom! As a part of reconstructing some medieval textile finds from Turku I have now trained to use modern loom wot contramarches. A while ago Maria Neijman from Sweden visited our house and we build a warp to my new loom. We made a ten meter long warp, 2/2 twill, natural grey yarn, single ply from Pirtin kehräämö (tex 180 x1, Nm 5,5).

Oh how delicate my warp yarn is! Loos spun, branfd new teksolv heddles and unexperienced contramarch weaver. Those yarns started breaking and I say, they broke a lot! The yarns on selvages streched impossible long. That really tested my sense of humor. I almost gave up the whole weaving... but I wove 5.5 meters and gave up when weaving one cm broke forst eight yarns on one beat and then five. At one point it took one hour to weave three cm and knowing that warp was 10 meters.. I was almost desperate.


Tässä kohtaa teki mieli luovuttaa.
When fabric looked like this, I almost gave up the whole thing.

Otin tämän pätkän pois puista, vedin mössöksi tuhrautuneen loimen osan uusiksi alkusolmuiksi ja jatkoin kutomista. Kudoin todella lyhyen matkaa kerrallaan eli siirsin lointa viiden sentin välein. Mössökohdassa yritin ahnehtia kymmentä senttiä ja se oli liikaa. Hämmästyttävää sinänsä että täsmälleen samalla langalla kudoin samaiset kymmenen metriä pyöräspuilla Turun mekkoa varten ja koko työstä katkesi kolme lankaa. Kyllä. Kolme.
Kannatti ottaa uusi vauhti! Kyllä niitä lankoja katkesi edelleen, mutta pääsin jopa 25- 30 senttiin tunnissa ja se on jotain se!

So I took the 5,5 meters off the loom and pulled the mushy yarns long enough to make new starting knots. Then I started weaving really in short pieces, in dribs and drabs as they say. I moved the warp  every five cm. At that point where yarns broke the most I was too greedy and tried to weave 10 cm... Amazing thing is that when I wove the Turku dress with pulley loom, I had the same yarn and broke only three yarns on whole ten meters warp. Yes. Three.
But it was worth starting again! Yes, some yarns still broke but not as much as before and I could weave even 25-30 cm per hour and that is something!


Ja kun sitä lointa oli enemmän kuin yhteen mekkoon, tein pari värikokeilua. 1. Kun harmaata kutoo harmaalla, saa harmaata kangasta. Tämä tosin muuttuu ehkä vihreäksi, ehkä punaiseksi, eli menee vielä väripataan. Tai... miten olisi harmaa mekko...

Since there was so much warp, more than I needed for one dress, I made colour test. 1. When grey on grey makes grey fabric. Althought this will turn into something else color, I have a plan of dyeing it. Or.. maybe a grey gress after all..?



Seuraavaksi halusin punaista ja harmaata, mutta Turun mekosta oli jäänyt kovin vähän lankaa yli. 70 grammaa ei riittäisi huppukankaaseen. Tuumasin, että jos raitoja ja Maria ehdotti tätä: punainen ja luonnonmusta kudelanka vuorotellen. Hauska skottilainen toimikasraita: tällainen esiteltiin myös viike keväänä Nesatissa. Skotlannista on löytynyt 1300-luvulle ajoitettu kangas kolmivartista toimikasta (2/1) jossa oli kuteena vuorotellen kaksi tumma ja kaksi vaaleaa lankaa. Sellaisen takin haluaisin tehdä Rikulle vielä joskus, työvaatteeksi.
Siis; punainen ja melkein musta samaan harmaaseen loimeen. Kutomiseen tarvitaan tietysti kaksi sukkulaa.

Next I wanted to have red on grey but oh pity, I had too little of red leftover from Turku dress. I had an idea of making stripes and Maria suggested to make stipes by changing warp after every shed.
Great idea, apparently used atleast in Scotland: last year in Nesat was presented a scottish 14tn centiry coat fabric, 2/1 twill, with narrow stripes. That had two light and two dark yarns. That one I would like to make Riku one daym as a work coat.
So; red and almost black on grey warp. And two shuttles, of course.





Tältä se näyttää läheltä katsottuna,
This is how it looks on close up,

... ja tältä vähän vielä lähempää (minun uudessa kamerassani on mahtava makro, sen takia saatte näitä superlähikuvia).
Kolmiväristä toimikasta tuli 1,3 metriä, sitten loppui punainen. Loimessa riitti vielä kudottavaa, joten värjäsin keittiön hellalla vähän Turun mekon projektista ylijäänyttä vaaleaa luonnonruskeaa vähän punaisemmaksi. Ja kudoin sen kankaaseen..

...and here even closer (yes, I have a new camera which has awesome macro so you will get more of these super close ups).
I got 1,3 meters of three coloured twill, then I ran out of red weft. I still had warp left, so I dyed some light brown yarn with madder. And wove it to my fabric.


Sitä kudoin 2,1 metriä, sitten loppui loimi.
Tein tälle pätkälle heti pesukoneen eli pistin sen pyörimään pesukoneeseen 30 asteen villapesuun.
Tulos; kangas ei kutistunut oikeastaan yhtään leveyssuunnassa: loimi oli 70 senttiä luotuna, kangas pesun jälkeen 68 senttiä leveä.
Pituudesta lyheni sitten enemmän eli seitsemän senttiä.

This colour I wove 2,1 meters, then ran out of warp.
This went to a washing machine as a test piece. I used 30 degrees wool wash program.
Result: it schrunk almos nothing. The width on warp was 70 cm, after wash 68. Lengthwise it schrunk from 210 cm to 203 cm.


Lopuksi vielä kolmikko yhteispotretissa.
And here they ar all three.

torstai 7. toukokuuta 2015

Pronssia ja Ihanuutta / Eesti Rahva Muuseum / Bronze and Awesomeness


Aitoa Siksälää! real Siksälä!

Viime viikolla tapahtui jotain uskomatonta: nähkääs kun aika harvoin tällainen ei-akateeminen, vaikkakin kuinka innokas käsityöläinen pääsee katsomaan niitä alkuperäisiä löytöjä. Olen siitä onnekas, että olen nähnyt Heini Kirjavaisen kanssa Suomen Turun keskiaikaisia löytöjä ja nyt myös Viron vastaavia.

Viime vuonnahan oli se Nesat (North European Textile Archaeology Symposium), jossa olimme Maikin kanssa mukana ja pidimme Suomen rautakauden nauhoista pienen esittelyn. Siellä tapasin Riina Rammon ja Ave Matsinin, jotka ovat tutkineet ja myös ennallistaneet Siksälän  kalmiston tekstiilejä sekä tietysti upean Kukrusen äidin (Kukruse memm). Kysyin  heti että "koska saan tulla katsomaan Siksälän viittoja". Riina vastasi että "koska vaan".

Viime viikolla siitä tuli totta. Näet kun suunnittelimme retkeä Viroon, Riina kertoi että suunnitteilla on seminaari heidän löydöistään: Eesti Rahva Muuseumissa Tartossa on avattu Kukrusen ja Siksälän löytöjä esittelevä näyttely ja seminaari liittyi siihen.
Pääteema oli "kuinka ennallistetaan löytö". Ja minutkin pyydettiin sinne luennoimaan, eli esittelemään Turun mekkoa ja sitä mitä seuraa kun käsityöläinen kohtaa arkeologin. Kyllä kiitos!
Siellä oli vaikka ketä: Jaana Riikonen kertoi Kaarinan muinaispuvusta. Matkaseuranamme oli Leena Tomanterä, jonka nimen jokainen muinaispukuharrastaja tuntee.
Krista Vajanto kertoi väritutkimustensa tuloksia - loput tulevat sitten väitöskirjaan.
Jaara Ratas ja Riina Rammo esittelivät Kukrusen löydöt ja Ave Matsin Siksälän.

Seminaari oli lähes viimeistä paikkaa täynnä ja osallistujat, pääasiassa käsityöläisiä ja keskiaikaharrastajia, olivat todella kiinnostuneita annista. Minun kannaltani oli tietysti mukavaa, että moni tunsi työni, niin lautanauhat kuin Turun mekonkin. Ja sain jopa lahjan, pienen lautanauhasta tehdyn rannekorun. Kiitos siitä! Suur aitäh!

Mutta ehdottomasti kovin juttu oli näyttely: jos kellä on mitään asiaa Tarton suuntaan, menkää!!
Näyttelyn jälkeen sitten... menimme katsomaan löytöjä. Odotin viitankappaleita, päädyin hengittämään kiivaasti noin 4000 keskiaikaista tekstiilifragmenttia ympärilläni. Ne ovat osa Riina Rammon väitöskirjatutkimusta, joten niistä en vielä näytä mitään, vasta kun tiedän mitä voin kertoa ja mitä en vielä.
Ja taas vinkki; nyt kannattaa pysyä kuulolla!! Tekstiilinörteille tulossa herkkuja!!
Tässä siis kuvakavalkadi näyttelystä. Lisää kuvia FB-albumissani, josta tein julkisen ihan sitä varten että voitte kurkkia lisää kuvia.

* * *
Last week something incredible happened. You see, it is not very common for a craft person to have an opportunity to see extand finds. I have been lucky to work with Heini Kirjavainen and seen Turku finds and now I have also seen what estonians have.

Last year in Nesat I met Riina Rammo and Ave Matsin from Estonia. They have done reserach and recreations of Siksälä finds and of course I asked "so, when can I come and see the Siksälä shawls". (I love those tablet woven bands!!)
Riina answered: "when even".
Last week it became true. When we were planning the trip to Estonia, Riina told that they have an interreting seminar comign and asked me to speak there about my work with Heini. They have opened an exhibition about Kukruse and Siksälä finds at Eesti Rahva Muuseum in Tarto and the seminar was part of it. The theme was how the finds become a reconstruction and I was invited there to speak about Turku dress and my work with Heini.
There was Jaana Riikonen, who has researched the Kaarina costume, and she travelled with Leena Tomanterä, whos name is familiar to all Finnish iron age fans. She has made an incredible career in National museum of Finland.
Krista Vajanto spoke about her dye research - she is making a PhD about iron age dyes, so very interresting.
Jaana Ratas and Riina Rammo spoke about Kukruse Memm and Ave Matsin about Siksälä textiles.

The seminar was practically full - the audienca was mostly craft makers and re-enactors and very interrested in subject. On my part it was nive to notice that they knew my work, bot tablet weaving and Turku dress. I even got a present, a beautiful tablet woven bracelet. Suur aitäh!

But then... we saw the exhibition but after that went to Tartu University to see the extant finds. I expected some Siksälä, but ended in the middle of 4000 medieval textile fragments!
They are Riina´s PhD so I dont dare to show any of them until Riina says which is ok to show.
And a tip: stay tuned, you textile nerds! Gret things coming!
Here is a link to my FB-album, I made it public so you all can see more pictures from exhibition. Here some photos:

Siksälän ennallistus. This is Siksälä.


Kaurikotiloita! Lautanauhaa! Pronssia! Sinistä! / Cowry shells! Tablet weaving! Bronze! Blue!


Nämä ovat upeita: tuossa on Siksälän naisen pääkoristeita, pienet ovat olleet miehen säärisiteiden koristeina.
These are gorgeaus! Big ones are from Siksälä woman shead piece, small is a male leg wrap decoration.
Ave Matsin on todellinen mestarikäsityöläinen. Tässä yksi viittaennallistus. Hän on tehnyt myös näyttelyn viitan.
Ave Matsin is a real master crafter. Her is one of her shawl reconstructions. She has also made the one on exhibition.

Siksälän erikoisuuksia: villaa ja pellaaa viitassa. Olen nähnyt alkuperäisen, siitä on kadonnut kaikki pellavakuidut.
One of Siksälä specialities; this shawl is made of wool and linen. I saw also the original, all the vegetable fibers are gone.

 Siksälän naisen paitaa koristaa tämä taidokas kudontatyö: kuviot on tehty poimimalla.
Siksälä womans shift is decorated with this skillfull weaving: the patterns are made by picking.

Tässä tupsut pääkoristeessa. Here the bronze tassels are on head piece.


Jaana Ratas on ennallistanut näyttelyn uskamattoman hienot pronssityöt. Kuteena on hevosenjouhi.
Jaana Ratas has made these incredible fine bronze works. Here they are made with horse hair.


Tässä hän on, ihastuttava, täydellinen Kukruse Memm eli Kukrusen äiti. Katsokaa nyt noita yksityiskohtia!
And here she is, the beautiful Kukruse Memm eli Kukruse Mother. Look at her! So full of details!

Esiliinan helma / The apron hem
Vyö, puukko ja lautanauha / The belt, knife and tablet woven band.

Se jokin, josta kukaan ei tiedä mikä ihme roikkuu keskellä esiliinaa. Sekin on koristeltu.
Even the odd thing in the middle of the apron - that no one knows what is is - is decorated.

Ja se Jaana Ratas: en ole tavannut taitavampaa tekijää. Hän on yrittäjä ja tekee töitä jotka liittyvät arkeologiaan ja historiaan ja siis myös Tallinnan Ajaloo Instituutille . Hän tekee "kaiken sen mitä arkeologit eivät tee". Hän on tutkinut vanhoja työtapoja ja luonut näyttelyyn uskomattomia ennallistuksia. Huomaattehan miten nerokkaasti pronssipitsi tehdään tuoheen kiinnitettynä. Entisajan ihminen ei ollut ihan tyhmä.

And then there is Jaana Ratas, who might be the most talented person I ever met. She has a small company and does all kinds of things related to archeaology and history. She works also
for Tallinn Ajaloo Institute (History Institute) and she makes "everything the archaeologists don´t do". She has researched old methods and created incredible reconstructions to exhibition. Notice the handy way of making the bronze lace: the piece is attached to birch bark. Those people thousand years ago were smart!

Löhaveresta on löytynyt huikeita pronsseja; ne ovat kiiltäviä kuin uudet, sieltä on myös löytynyt keskeneräisiä töitä eli näin on saatu tietoa työtavoista. Renkaita, tikkujen ympärille kierrettyä pronssilankaa ja lopa reiällinen vetolevy, siis se minkä läpi vetämällä pronssilangasta saatiin ohuempaa


Mikä hienointa, näyttelyssä on runsaasti löytöjä esillä; katsoja voi verrata alkuperäistä nuken päällä olevaan ennallistukseen.
This is so great! There are lot of extant finds in the echibition so visitor can compare the original to reconstructions.


Ja sitten peri herkkua: aahh pronssia pronssia pronssia!
And some delicatessen: bronze bronze bronze!!!


Menkää tuonne! Go there!!



Jaksoitko loppuun saakka: tässä palkinto! Klikkaa auki, linkissä on kokonainen kirja Löheveren löydöistä!
Did you have energy to come all the way here? Klik the link, and you will see a whole book about Löhevere finds!

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Lautanauhaohje: Birka 21 / new tablet weaving pattern: Birka 21



Kuten moni teistä tietää, Facebookissa on ylläpitämämme lautanauharyhmä. Lisääntyneiden tykkäämisten kunniaksi suunnittelemme ja julkaisemme Maikin piirtämiä ohjeita.
3000 tuli äskettäin täyteen, joten tällä kertaa tarjoamme kudottavaksi ei-brokadiversiota tunnetusta nauhasta Birka 21.
Ohjeessa on kaksi sivua. Jos et halua kutoa nauhaasi tunnettua onnea tuovaa ja aurinkoa kuvaavaa symbolia, kudo pelkkää peruskuviota ja isoa S-kuviota. Ohje on siis piirretty niin, että voit kutoa kumpaakin tai vain toista.

Toinen ohje on tuttu jo 2000 tykkäämisen ohjeista, mutta Maikki laajensi ohjetta niin, että kutoja voi vaihtaa pohjan väriä - kokonaan tai nauhassa rytmitellen.
Kutomista helpottaa, jos tunnet Maikin merkintätavan. Sitä voit opiskella lisää Maikin erinomaisesta perusteoksesta Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen tai sitten kirjastamme Omenaisia ja revonneniä.

* * *

As many of you already knows, we have a Facebook-group Lautanauhat/ Tablet weaving. To celebrate  new likes we design and publish new patterns drawn by Maikki. Be just got over 3000 likes so it was time to publish next one.
Birka 21 is originally brokaded, we made it to a threaded pattern.
The pattern has two sheets. If you don't want to weave this well known ancient good luck symbol, you can weave only basic motif and S-motif.

The second pattern we publish already at 2000 likes but this time Maikki made a variation so that the weaver can change the colour - on whole band to during the weave.
Weaving is easy is you know Maikki´s notation - it can be studied more from her (so far only in Finnish) book Lautanauhat - suunnittelu ja kutominen or from our book Applesies and Fox Noses.


Voit kutoa kummatkin kuviot tai vain S-kuvion.
You can weave either of the centre motifs - or just the S


Koekudoin nauhat kahdella eripaksuisella langalla.
I tested with two yarn thickness.


Kun peruskuvio alkaa kerätä liikaa kierrettä, peilaa se eli kudo päinvastaisena, ylhäältä alas ja mikä oli eteen onkin peilauksessa taakse ja mikä oli taakse onkin nyt eteen. Palaa sitten jonkun matkan päästä takaisin alkuperäiseen.
When the basic pattern starts to collect twist, mirror it. Weave from up to down and what was forward is then backwards and vice versa. Then after some mirrors return to original.



Tässä muutyamia Birkan brokadeja
Here you can see the original brocades from Birka.



Ensimmäinen sivu: peruskuviot ja komea S
First sheet: basic motif and fine S



Toinen sivu.
Second sheet.

Ja miten näitä kudottiinkaan?
Kun asettelu on suora eli kaikki kuviolaudat samaan suuntaan, oikealle kallistuva silmu on kierto eli eteen, vasemmalle kallistuva silmu on kierto taakse.
Eteen=poispäin kutojasta
Taakse= kutojaa kohti

When the setting is straight aka all the pattern tablets are to same direction, all the stiches leaning to right are twist forward, and stich leaning to left is twist (turn) backward.
Forwards= away from the weaver
Backwards= towards the weaver.


Tässä ohjeessa käännöt taakse on merkitty harmaalla pohjalla
On this pattern the turn back is marked by grey area.


Tässä näet miten pohjaväri vaihtuu
Here you can see hoe the bottom color changes


Terävän muodon salaisuus ovat puolikaskierrot.
The secret of the sharp shape are half turns.