Marttaa etsimässä

Herra Matuls (jep, se on samalla Tomaszin lempinimi) löysi Suomesta kaikenlaista kivaa: panssarimuseon, tykkimuseon, reserviläiskaupan, Hämeen linnan... ja sitten tämän meidän Ilonamme.

Rudi möi gambesoneja ja miekkoja Turussa, osa gambesoneista jäi Suomeen myyntiin. Tämä kuva on otettu kaupungintalolle tehdyn yllätysvisiitin aikana.

... menivät sitten puolalaiset...paitsi että eteisessämme on yksi keskiaikakauppa... Matuls Finland...

Tomasz ja Rudi lähtivät, tavarat jäivät. Osa onkin jo myyty eteenpäin, mutta monta mukavaa juttua on vielä suomalaisille keskiaikaharrastajille.

Nyt sitten vain leirejä pystyyn ja aikakautisia kalusteita telttoihin! Jaa, Eikka tekeekin jo ostoksia.

Hyvä näin. Puolalaisille keskiaika on arkipäivää, ei joku pällisteltävä ihme markkinoilla. Heillä tätä hommaa voi harrastaa kolmessa eri paikassa joka viikonloppu. Heillä on runsaasti täysin aikakautisia tapahtumia, joissa käy vain harrastajia. Ei siis turisteja kameroineen näpsimässä otoksia... Turussa oli välillä ihan apina-olo.

Yksi rouva jäi mieleen. Vanhempi rouva, sininen helvetinikkunamekko, turkissomisteilla. Liina neuloilla myssyyn kiinnitettynä, sunnuntaina irtoletit... ihan täydellistä. Sama rouva oli ollut Linnaleirissä seuraamassa taisteluharjoituksia. Herrat Robert, UlfR ja Knut olivat olleet japanilaisen turistiryhmän valokuvattavana ja tämä yksin liikkunut seniorikeskiaikaharrastaja oli kaapattu mukaan niihin satoihin valokuviin, joita japanilaiset olivat näpsineet.

Mekin poseerasimme kuvissa yhdessä ja erikseen tämän kivan rouvan kanssa... sellaisia markkinavieraita lisää!

Vähemmän niitä, jotka mulkoilevat harrastajaa kuin spitaalista ruttopotilasta ja arvostelevat käsitöitä liian kalliiksi.

Miia soitti yhtenä päivänä sangen suruissaan. Joku naapuriliikkeen asiakas oli ilmoittanut suureen ääneen että hänhän ei mene mihinkään keskiaikapuotiin, koska se oli niin likaista ja saastaista aikaa. Antakaa mun kaikki kestää!!! Miian kauppa on mukava lahjapuoti, josta keskiaikaharrastajakin löytää yhtäkkiä kaikenlaista pientä kivaa. Tuli oikein paha mieli Miian takia - hän kuitenkin yrittää kovasti.

Mutta kaikkein pahimmalta tuntui kuulla, että se markkinoiden aikaan meidänkin telttamme takana hääräillyt ihmeelliseen papinkaapuun sonnustautunut äijä oli turkulainen tunnettu lasten hyväksikäyttäjä... minun pistää tavattomasti vihaksi kaikki sellainen. Lapsuuden viattomuutta on suojeltava kaikin keinoin.

Tämä ukko siis heilui "takapihallamme" videokameran kanssa ja kuvasti pientä poikaa... poika ammuskeli jousella ja ukko yllytti tähtäilemään kohti kameraa... ja väkijoukkoa.

Kaikki viisaat ja järjissään olevat aikuiset tietävät, että se on vaarallista. Olkoon miten vain kumipäinen nuoli, esimerkiksi silmään osuessaan se tekee pahaa jälkeä.

Me Suskin kanssa komensimme touhun seis ja ukko mutisi että jatkaa sitten jossain muualla. Meitä haukuttiin sen jälkeen kyttääjäpoliiseiksi... just joo... olimme huolissamme yleisön turvallisuudesta ja siksi puutuimme touhuun.

Markkinoilta kaipaan tietoa siitäkin, kuka oli se nuori äiti, jonka pienelle Martta-tytölle pitäisi tehdä neulakinnaspipo. Äiti osti Värjärikillan kojusta vihreät langat ja maksoi minulle työpalkan piposta. Annoin omat yhteystietoni, mutta en kojulla olleessa kauheassa tohinassa saanut hänen tietojaan.

Missä on Martta? Tunteeko kukaan pientä, noin vuoden ikäistä Marttaa? Täältä olisi pipo tulossa, heti kun äiti löytyy.

Laittakaa sana kulkemaan. Viime ja kuluvan vuoden aikana on kuulemma kastettu alle 200 Marttaa koko maahan. Tämä pienokainen lienee Turun suunnalta.

Lomaa ja viikkopurjehdusta odotellessa

Markkinatyyliä.

Maanantai. Heräsin kello 7, jälleen yhden liian vähän nukutun yön jälkeen. Koirat liikuskelivat aamunälkäisinä. Voi että niillä oli ollut ikävä ihmisen syliin, kun omistajat ovat taas olleet monta päivää liesussa.

Aamukahvia täysi pannullinen, hetki hiljaisuutta...

Näin sellaista unta, että meidän kellarin vierashuoneessa nukkuu kaksi puolalaista keskiaikakauppiasta... ei se ollutkaan unta! Kaapattiin Turun markkinoilta koko Matuls meille! Naureskeltiin kotimatkalla herran kanssa, että tähän mennessä blogissa on ollut kuvia firman teltoista ja nyt voidaan pistää koko kauppa pihaan ja ottaa kuva blogiin.

Tomasz ja Rudi jäivät markkinoiden jälkeen Suomeen hengailemaan, joten pitihän kavereille tarjota yösijaa ja ylläpitoa. Tänään Riku vie heidät Parolaan panssarimuseoon, sitten Hämeen linnaan ja ostoksille reserviläiskauppaan, Tomasz kun elävöittää myös toista maailmansotaa ja nimenomaan suomalaista sotilasta! Aika jännä juttu.

Annoin hänelle lahjaksi kaksi sodanaikaista puhdetyötä, jotka joku sotilas on korsussa näperrellyt. Sellaisia pieniä rasioita, puusta ja tuohesta.

Väsyttää mielettömästi - ei niinkään fyysisesti vaan henkisesti. Markkinaelämä on älyttömän rankkaa! Seisoin neljä päivää Väinölän väen kojulla tekemässä neulakinnasta ja opettamassa sitä yleisölle. Kivasti oppilaita kävikin. Ihan parasta oli kun sunnuntaina Käspaikka-kerhosta yksi vanhempi rouva tuli osastolle ja halusi nähdä miten nuoret tekevät... opetimme toisillemme uusia tekniikoita ja vertailimme käsialaa. Mielettömän hieno kohtaaminen vanhan mestarin kanssa.

Markkinoilla oli sellaista sutinaa, etten ehtinyt itse kiertää lainkaan. Vasta sunnuntaina iltapäivällä ehdin moikata Unikankareen kojun väen, piipahtaa Milonan puodissa, Ukonvakalla ja etsimässä Torkkelia. Siinä olivat minun markkinani; opetusta, myymistä, juoruilua Matulsin kojulla ja kolme vyyhtiä ihanaa lankaa Värjärikillalta.

Mutta voi että oli kivaa! Keskiaikaväkeä kävi paljon osastolla ja istuskelemassa meidän takahuoneessamme eli nurmikolla teltan takana. Elina, Elsa ja Saara tekivät käsitöitä ja Tiina kehräsi, Niina teki lautanauhaa, Susanna pirtanauhaa ja sitten oli Jiri nauhoineen ja Minna ja Janne ja Mallu ja Hellu ja toinen Tiina ja kaikki!

Riku viiletti poikaporukassa Linnalla ja ympäriinsä. Kauppaa tehtiin ihan hyvin ja nyt ollaan jo sovittu että mennään yhdessä Saltvikin markkinoille pitämään putiikkia ja Pukkisaareenkin.

Onpa siinä herroja!

Niin, Matulsin kanssa ruvettiin tekemään bisnestä: Tomasz jättää osan varastostaan meille ja jos joku tarvitsee vaikka lyhtyjä tai ämpäreitä tai puukenkiä tai... niin nyt löytyy kotimaasta ja ilman postikuluja.

Että olis sitten sateenvarjoteltta myytävänä...

saapi ottaa yhteyttä!

Nyt sinnittelen vielä viikon työelämässä, sitten koittaa odotettu ja tarpeeseen tuleva loma. Neljä viikkoa putkeen, sitten Madonnan keikalle hommiin, pari viikkoa töitä ja taas lomalle.
Mutta nyt pitää keskittyä suunnittelemaan Sotkan viikkopurjehdusta. Se alkaa viikon päästä ja pitää pakata ja tehdä ostoslistat ruokalistoja varten.
Meillä ei ole vielä tarkkaa suunnitelmaa, mutta ideana on mennä minne tuuli vie. Tavoitteena ovat Porvoo ja Kotka idässä, Rosala lännessä! Kas, Rosalassa onkin markkinat...

Ja sitten Turkuun!

Hyvä että ehdittiin purkaa kesäkruunajaisten kuorma, kun jo pakattiin seuraavaa. Jep, yhtä epäjärjestelmällisesti kuin aiemmatkin... voi kun saisi otettua mallia Elzebethistä, joka on jo aloittanut pakkaamisen Nuijasotaan ja oikein listan kanssa!
Eilen oltiinkin Elzebethin luona juttukeikalla, yrttiasiaa. Kuvattiin mesiangervopusikossa ja nyt olen täynnä nokkosten nostattamaa polttavaa ihottumaa polviin saakka. Auh.
Niin, se kuorma on pakattu tällä kertaa Turun keskiaikamarkkinoita varten. Kohta sinne, karvakaupan kautta eli vähän turkiskamaa rouville ja myös Matulsille! Joskus näinkin päin : )
Tulkaa moikkaamaan! Porthanin puisto, osasto 11, Väinölän väki. Siellä on monta tuttua, myös bloggereita pilvin pimein. Uskallan mainostaa ainakin Evaa ja Neulakon Elinaa.
Nähdään! Neljä päivää vuodessa 1438!
Minut löytää valtavan upean uuden olkihatun alta... kruunajaistuliaisia.

Summer Coronation in Nordmark

Marcus ja Cecilia kruunasivat seuraajansa Gerhardt von Wustenburgin ja Judith de Northumbrian.

Hi everybody and greetings from Summer Coronation in Storholmen, Nordmark.
It was absolutely wonderful and I´m looking forward to see you soon again.. Whilja, my new shop-friend... Unna, the macigal wonderful viking woman and your hot drummer-man, see you soon in Saltvik and all the best to your house! The Big Chief and his lovely family! My beautiful wonderful Queen Judith!

Haakon, the best massager-landsknech ever! Thank you, my hands are moving!

It was so great to meet all Jahanarabanu... and Oliver; take a good care of your new hat.

Eli takana on suurenmoinen juhannus. Kävimme katsomassa, miten Drachenwald sai uudet kuninkaalliset. Gerhard ja Judith kruunattiin hienossa seremoniassa Storholmenin viikinkikylässä.

Meitä oli pieni, mutta nyt on pakko sanoa, että sitäkin komeampi joukko aarnimetsäläisiä paikalla. Mikael ja Katarina, Eva ja UlfR, oma kultani Knut ja minä ja tietysti alati tarmokas ja puuhakas Kathryn.

Meidän kuuden saapuminen tapahtumapaikalle ei alkanut ruusuisesti... satoi vettä, teltta-alueena oli litimärkä pelto jossa oli noin metrinen heinä ja pirusti karsean kokoisia kotiloita. Parhaat eli tasaiset paikat varattu --- meillä oli Hollolan rivitalo mukana eli 13 metriä telttaa, ja sille ei löytynyt tasaista paikkaa. No, rinteeseen sitten. Kuten arvata saattaa, yöt vietimme liukumalla pitkin patjoja niin, että UlfRin jalat olivat jo teltan ulkopuolella, mutta pää sentään vielä sisällä. Muurahaisia piisasi ja syy selvisi sunnuntaina: olimme nukkuneen kahden muurahaiskeon päällä.

Sadetta tuli onneksi vain avausiltana eli torstaina. Sade lakkasi yöllä, muuttui pilviseksi ja lopulta aurinkoiseksi.

Meillä oli hieno leiri. Hollolan rivitalon katoksen suojissa daamit virittäytyivät edustuskuntoon.

Lyhdyt ja kynttilät ovat kyllä tunnelmallisia. Tässä pidetään torstai-iltana vähän sadetta.

Ja mitkä juhlat! Hienot seremoniat, siis todella pitkät hovit mennen tullen. Itse kruunaus oli mahtava spektaakkeli laulukuoroineen ja hei, se vedettiin sekä englanniksi että latinaksi.

Todella koskettavaa oli se, miten Gerhard ja Judith saapuivat kruunattaviksi: ilman kenkiä ja paljain päin. Vasta lavalla heidät puettiin kruunajaispukuihin, jotka muuten valmistuivat edellisenä yönä. Kullanvärisissä puvuissa olleisiin leijona-applikaatioihin olivat Tuplasodassa saaneet kaikki antaa osansa; niitä ommeltiin talkoilla.

Ennen seremoniaa sain audienssin Judithin luo ja lahjoitin hänelle Pennsicin lahjakoriin neulakinnaspipon susireunuksella sekä Drachenwaldin väreissä kutomani lautanauhan. Hahaa, se nauha ilmestyi myöhemmin isoon hoviin ja kappale sitä on nyt kuningattaren esitaistelijan merkkinauhana.

Komeita olivat Aarnimetsän lähettilläät. Joka miehellä oli tumma, kaksinkertainen villaviitta, sudentaljalla koristettuna. Päässä neulakinnaslakit, susireunuksella. Katariinalla oli Nannalta ja Riikalta lainatut muinaispuvut, laventelinvärinen aluspuku ja kruunajaishovissa käytetty sini-lila lautanauha ovat samasta pajasta kuin miesten viitat ja lakit... meidän olohuoneesta...Evalla oli uusi muinaispukunsa päällä ja kas, minäkin sain jotain uutta päälle. Krappivilla ja sininen essu ovat ihanat. Thorsteinilta lahjaksi saamiini kankikäätyihin ripustelin seppä Tervaraudan pronttihälpättimet ja tulin niin leuhkaksi että taisin kasvaa 10 senttiä.

Katarinan uusi look.

Eva totesi, että paroni Mikaelin juomasarvella voi myös kuuluttaa.

Sitten vielä naisille vähän turkiksia kaulaan ja kun vielä kuljimme alueella lähes koko ajan saattueena, niin kyllä siinä kruunajaiskansa ihmetteli. Meidän paronillisiamme kumarreltiin varsin ahkerasti. UlfR ja Knut hoitelivat vartiohommat Aarnimetsän värein koristetun keihään kanssa.

Paroni Mikael liikkui alueella koko ajan saatettuna. Vartiovuorossa UlfR.

UlfR keksi hauskan jutun, kuulemma landsknehti-tytöiltä: jotta viitan helmat eivät kuraantuisi, hän keräsi ne vyölle kiinni hauskaksi pussiksi. Ja muut ukot perässä. Knehtitytöt tekevät niin helmoilleen.. voi että ne knehdit ovat upeita! Katselen niitä vaatteita ja huokailen...

Knehti-tytöiltä lainattu idea pitää viitanhelmat puhtaina. Tässä Aarnimetsän miehet ilmoittautuvat taistelemaan kuningattaren esitaistelijan paikasta.

Ostin knehti-Whiljalta ensimmäiset sulkani... renessanssipukuun sitten sellainen hattu, mihin ne voi kiinnittää. Niin, kauppaa pidimme kaksi päivää ja suosio oli valtava. Suskin nauhoja, Elzebethin villacoiffeja, Thorsteihin koruja ja omia neulakinnasjuttuja ja turkiksia meni todella paljon. Me olemme Whiljan kanssa "butiksvänner" ja mielelläni pidän hänen kanssaan putiikkia toistekin.

Kauppias itse uusissa vetimissään.

Viikonlopun hienoin uutinen oli se, että uudet kuninkaalliset nimittivät Mikaelin ja Katarinan seuraajiksi Evan ja Uffen. He saavat nyt kahden vuoden vapautuksen keittiövuorosta -- Uffe muuten kävi jeesaamassa keittiössä nytkin. Ja Knut opetti Nordmarkin miehille, miten se sauna oikein lämmitetään ja miten järvessä pestään.

Herra Knut kunnostautui opettamalla naapurikansoille muun muassa saunan lämmittämistä.

Susimiehet iltafiiliksissä.

Olen ylpeä siitä, että saan kuulua tähän hyvään ja kauniiseen paronikuntaamme sen rahvaan edustajana. Kauan eläköön Aarnimetsä!

Josko lepäisi hieman?

Vielä muutama tunti töitä ja sitten kotiin pakkaamaan autoon kaikki ne tavarat, jotka eivät jo ole kyydissä. Vieläkö jotain puuttuu...vieläkö jotain mahtuu?
Miksi on niin vaikeaa pakata hyvissä ajoin ja järjestyksessä? Minttu on fantastinen pakkaaja, tekee etukäteen listan kaikista mukaan otettavista tavaroista ja merkkaa että "tsek" kun tavara on pakattu. Olemme nauraneet tätä listaa joskus: "pirttikalusto - tsek, ripsiväri - tsek". Sellaista se on, keskiajan harrastaminen. Pitää olla jopa omat huonekalut mukana.
Herra pakkasi aamulla sotimisvälineitään siihen Sinkkos-säkkiin, jonne minun tavarani joskus aikojen alussa mahtuivat. Ja nyt sinne menee vain haarniska...

Herra ihmetteli tätä Suwiöiden aikaan, kun kuskattiin kaksi autolastillista JA peräkärryllinen tavaraa pelkästään meidän omaisuuttamme juhlapaikalle.
"Kun tapasin sinut, minulla oli vain nyssäkkä, jossa oli paita, kuppi, lusikka ja lautanen", hän muisteli.
Hahahhaaa.... kauhea kilpavarustelukierre... telttoja, katoksia, huonekaluja, taljoja, miljoona mekkoa, arkullinen koruja, pari korillista astioita... Miten tähän on tultu?
Taidan laittaa kaikki kamat myyntiin ja ruveta Ilonaksi, jolla on mukana vain nyssäkkä, jossa on kuppi, lautanen, lusikka, talja...
Oikeasti, me vaihdoimme auton isompaan vain sen takia, että saadaan kaikki tämä tavaramäärä raahattua. Ja peräkoukku ja kärry! Seis! Nyt riittää.
Mutta jos vasta juhannuksen jälkeen... Ruotsiin vie tie, kruunajaisiin Nordmarkiin ja viikinkikylään. Ovat saaneet kokonaisen kylän pitkätaloineen ja laivoineen lainaksi tapahtumaa varten. Hieno juttu!

Josko siellä sitten voisi huilata... olen Suwiöiden jälkeen tehnyt älyttömästi vaatteita: herralle turkisviitta (koska Uffellakin on..), Miksulle viitan (koska Uffella ja Kuutillakin on), itselle uuden vaippahameen (ihanaa krappivillaa) ja essun Suskin pronssihälpättimillä somistettuna, Aulin villaisen Eura-mekon valmiiksi ja itselle vielä alusmekon valkoista pellavaa. Nyt tekee mieli pitää paussia.

Nordmarkissa aion kyllä auttaa Evaa taide- ja tiedenäyttelyn järjestämisessä ja pitää vähän kauppaa. Ja tehdä ne kahdet sukat, jotka Eneyde tilasi omaa viikinkireissuaan varten. Ja.....
Juu, viimeiset metrit valkoista alusmekkoa ovat ompelematta. Uudet pronssikäädyt killuttimineen valmistuivat illalla. Auli ja Miksu olivat kylässä; Miksulle tehtiin hoset ja meidän herra kaiversi kylttiä taide- ja tiedenäyttelyn kunniaksi. Hieno tuli..


Siis... kaikkien tavaroiden pakkaaminen jäi taas aamuun ja viimeisiin tunteihin ennen lähtöä. Me emme ikinä opi.
Tsek.
Kuvia uusista muikkareista yritän laittaa sitten juhannuksen jälkeen. Jos muistais ottaa kameran mukaan.

Hiljainen aamu

On lauantaiaamu. Heräsin vähän seitsemän jälkeen, Eikka herätti. Halusi kai ruokaa. Nousin ylös, heitin pihalle taas uuden maton, jolle jompikumpi vatsataudista kärsivistä koiristamme oli tehnyt isommat tarpeensa keskellä yötä. Päästin koirat ulos, kävelin yöpaitasillani pienessä vesisateessa ja hain sanomalehden. Huutelin huomenet taloa rakentavalle naapurille. Keräsin noin 200 lehtokotiloa ja melkein oksensin ämpärin hajusta.
Keitin kahvia, ruokin ja lääkitsin koirat. Täytin ristikon. Laitoin pyykit ja astiat peseentymään.
Koirat vetäytyivät takaisin lämpimään petiin nukkuvan miehen kainaloon.
Uuvuttaa. Lama on paska juttu.
Onneksi on käsityöt.
Eilen illalla valmistui taas uusi turkisviitta, herralle, kun kerran Uffekin sai. Ja Miksulle teen tänään sellaisen, koska Uffe ja Kuuttikin saivat...
Aulin villaisen Euran-mekon teen myös, ja jos ehdin, raapaisen nopsasti itselle valkoisen pellavaisen Euran-koltun, pitää olla hieno juhannuksen kruunajaisissa. Muikkareiden uudet vitjat pitää koota ennen keskiviikkoa ja matkaa.
Aarnimetsään julistettiin kilpailu käsinompelijoille, tosin en kuullut yksityiskohtia, kun olin keittiössä Suwiöiden hovin aikaan. Ideana on, kuka saa ensimmäisenä kasaan tuhat metriä käsinompelua.
Tämän viikon saldo on jo tuollaiset 20 metriä... tänään tulee lisää.
Onneksi on käsityöt.

Teltta kakkonen

Matulsilta tuli taas paketti... aika iso sellainen. Näitä tuli siis kaksi, yksi Miehonlinnaan ja toinen Hollolaan. Rivitalo on nyt Hollola I ja paviljonki sitten Hollola II. Pistettiin teltta pystyyn koeponnistusta varten eli sadetestiin. Katsotaan, miten luvatut sateet pysyvät ulkopuolella.